Anna Simberg: Robin Hood. Turun nuori teatteri, ohjaus Jussi Järvinen, puvut Tytti Mulo ja Esa Selkäinaho, lavastus Sanna Levo, maskeeraus ja kampaukset Makke Mulo-Rantanen, valot Ada Halonen, äänet Juha Antikainen. Ensi-ilta 16.3.
Turun nuori teatteri vie Robin Hoodin tulevaisuuteen. Postapokalyptisessa maailmassa Sherwoodin metsän miehet varastavat prinssi Juhanan kätyreiltä ruokaa ja jakavat sen köyhille. Samaan aikaan Juhana suunnittelee anastavansa kruunun veljeltään Rikhard Leijonanmieleltä.
Kansantaruun pohjautuva Anna Simbergin Robin Hood on nähty alun perin musikaalina, mutta ihan hyvin se toimii ilman musiikkinumeroitakin. Tarina on siirretty onnistuneesti ristiretkien ajalta scifimaailmaan, ja kohtauksista löytyvät edelleen tärkeimmät tapahtumat Robinin ja Pikku-Johnin siltataistelusta jousiammuntakisoihin ja kuninkaan paluuseen.
Näytelmän kaksikielisyys tuo tekstiin uutta ulottuvuutta sanaleikkien muodossa. Idea on hyvä, mutta toteutus jää vähän sekavaksi, kun näyttelijät puhuvat ristiin kumpaakin kotimaista. Silti ruotsivoittoista tekstiä on helppo seurata, varsinkin, kun tuntee tarinan ennalta.
Vaikka suurin osa näytelmän roolihahmoista on miehiä, lavalla nähdään kaksitoista nuorta näyttelijätärtä. Jussi Järvisen ohjauksessa tytöt muuttuvat reipasotteisiksi pojiksi uskottavasti. Kokemattomuus näkyy ajoittain, mutta näytelmää tehdään hyvällä sykkeellä. Etenkin Emma Isoherranen Veli Tuckina ja Amanda Lindholm kamarineitona jäävät positiivisesti mieleen.
KOKONAISUUS ON tiivis ja nopeatempoinen. Välillä kiihdytetään ehkä vähän liikaakin. Puoleentoista tuntiin mahtuu parikymmentä kohtausta, joista osa jää lyhyydessään pinnallisiksi. Lopputaistelukin on ohi parissa miekaniskussa.
Robin Hoodin (Laura Lilius) ja Prinssi Juhanan (Sofia Rosin) ilmaisussa ja olemuksessa on kiinnostavaa samankaltaisuutta. Seikkailuun sopivaa protagonisti-antagonisti-vastakkainasettelu olisi voinut korostaa näytelmässä enemmänkin.
Tytti Mulon Steampunk-henkinen puvustus ja Makke Mulo-Rantasen maskeeraus ovat niin huikeita, että välillä huomaan keskittyväni pieniin yksityiskohtiin esityksen sijasta. Myös Juha Antikaisen futuristinen äänimaailma, Sanna Levon piirrosmainen lavastus sekä Jukka Hakasen, Emilia Reposen ja Antto Luoman taiteilemat graffitit toimivat erinomaisesti. Ulkoasultaan esitys onkin kuin Robin Hoodin nuoli – tyylipuhdas napakymppi.
