Balettisatu loistaa puvuillaan

Kansallisbaletin ensi-illassa Kaunottaren ja hirviön rooleissa tanssivat Edita Rauserová ja Michal Krcmár 2014.
Kansallisbaletin ensi-illassa Kaunottaren ja hirviön rooleissa tanssivat Edita Rauserová ja Michal Krcmár 2014.

Suomen Kansallisbaletti: Kaunotar ja hirviö Koreografia Javier Torres, musiikki Ottorino Respighi, Gioachino Rossini, J.S. Bach, Sergei Rahmaninov, lavastus Annukka Pykäläinen, Javier Torres, puvut Erika Turunen, valaistus Olli-Pekkaa Koivunen, projisoinnit Timo Nyman, naamiointi Virpi Ketko. Ensi-ilta 21.2. Suomen Kansallisoopperassa.

Suomen Kansallisbaletin uutuusteos Kaunotar ja hirviö ei ole mikään keveään kuosiin sovitettu Disney-viritelmä vaan pikemmin perinteinen balettisatu. Se kertoo jo ainakin 1740-luvulta periytyvän kansansadun klassisen baletin ilmaisukeinoin.

Teoksen koreografi Javier Torres teki joitakin vuosia sitten Kansallisbaletille Prinsessa Ruususen, joka oli Kaunottareen ja hirviöön verrattuna traditionaalisen valoisa prinssessasatu. Kaunotttaren ja hirviön tarinaan mahtuu sen sijaan myös synkeitä tunnelmia, varjoja ja varjostumia iloisten happy end -visioiden rinnalla.

Kaksinäytöksinen baletti kertoo tarinan tosi rakkaudesta, joka ei katso ulkokuoreen. Torres ei ole lähtenyt uudistamaan tai muuttelemaan sadun juonta, vaan vanhoille saduille ominaiset stereotyyppiset asetelmat ja moraaliset opit kuuluvat tähänkin tanssiversioon. Niiden kuluneen asetelmallisuuden voi sivuuttaa paneutumalla teoksen visuaalisuuteen.

Sillä visuaalisesti Kaunotar ja hirviö on hienoa katsottavaa, Annukka Pykäläisen ja Torresin lavastus ei ryntää runsaana päälle, vaan luottaa määrän sijasta laatuun ja yksityiskohtien tehoon. Timo Nymanin videoprojisoinnit elävöittävät ja syventävät kokemuksellisuutta.

Erityisen vaikutuksen tekee kuitenkin Erika Turusen pukusuunnittelu. Hän on luonut lukuisille erilaisille satuolennoille materiaaleilla ja sävyillä hehkuvat ja samalla hassuttelevat asut. Kaunottaren ja hirviön puvut ovat puolestaan tyylikkään aikuismaisesti laskeutuvia. Turusen puvustuksessa mielikuvitus saa leikkiä yksilöllisellä tavalla kunkin tanssiroolin mukaan.

Erityisesti baletin loppukohtaus tuo Turusen pukujen valloittavuuden esiin. Siinä vihdoin värit saavat leiskua, kun tarinan käännyttyä onnelliseksi koko näyttämö valaistaan kirkkaasti.

Fantasiaa

Teoksesta ei puutu ilahduttavia fantasiaelementtejä. Hirviöprinssin linnassa tanssivat niin patsaat kuin jänikset tai ihanan pullea kissa. Puutarhassa liikkuvat nymfit ja faunit tuliperhosten kanssa. Erityiseen rooliin nousee Pikkuhirviönä tanssinut balettikoululainen Colin Jacobs, jonka velmuilu hellyttää ja naurattaa.

Ensimmäinen näytös vaikuttaa viipyilevän hieman liikaakin, mutta toinen näytös onnistuu kauttaaltaan. Torres luo kauniita visioita erityisesti Hirviön unikohtauksessa, jossa utuiseksi muuttunut näyttämö täyttyy pilvenkevyistä neidoista.

Suuria balettikuorokohtauksia Torres ei muutoin teokseensa ole laittanut, vaan pienemmät ryhmittymät saavat tilaa. Musiikki ja liikekieli kohtaavat, ja erityisesti solistien osuuksissa liike on sommitettu kuvastamaan sisäisiä tuntoja ja tuntemuksia.

Ensi-illassa pääroolit tanssivat Edita Raucerová Bellenä ja Michal Krcmár hirviönä/kuningas Alexanderina. Krcmár tekee vaikuttavan ja upeasti tanssitun roolin miehenä, joka kärsii niin monella tavallla. Raucerová on vakaan viehkeä Belle.

Torres on valinnut teoksensa musiikiksi koosteen italialaisen Ottorino Respighin (1879-1936) eri orkesteriteoksista. Kansallisoopperan orkesteria johti elävöittävästi ensi-illassa Pietro Rizzo.

KAISA KURIKKA