Mainio näytelmä nuorilta nuorille: vakavien aiheiden ja karnevalistisen kepeyden yhdistelmä vie yleisön mennessään Turun nuoressa teatterissa
Turun nuori teatteri: Ainon aito mä.
Käsikirjoitus Rasmus Lindberg, suomennos Liisa Urpelainen, ohjaus, lavastus, valot ja äänet Kaisa Karlström, sävellys Kuura Aittamäki, puvustus Laura Lalli, koreografia Karoliina Knaapinen ja Siru Karjalainen, maskeeraus Armi Wahlroos.
Ensi-ilta 15.4.
Aino elää ahtaassa uskonnollisessa yhteisössä ankaran äidin ja alkoholisoituneen isän kanssa. Koulukaverit kiusaavat, eikä omalle luovuudelle jää tilaa.
On aika ottaa kohtalo omiin käsiinsä ja kirjoittaa tarina niin kuin sen olisi kuulunut mennä.
Ainon aito mä on näytelmä nuorilta nuorille. Ruotsalaisen näytelmäkirjailija Rasmus Lindbergin alkuperäisteksti Sannas sanna jag kirjoitettiin alun perin nuorille teatterintekijöille suunnatulle Länk-hankkeelle, ja siksi näytelmä sopii erinomaisesti myös Turun nuoren teatterin ohjelmistoon.
Liisa Urpelaisen suomennos toimii vähintään yhtä hyvin kuin alkuperäinen käsikirjoitus, ja Ainon aito mä kipuaakin heti suosikkitekstieni joukkoon.
Teksti on ihailtavan kunnianhimoinen ja haastava työryhmälleen. Sisäisten äänten kakofoniaa ja metafiktiota yhdistelevä näytelmä kertoo tarinan Ainon silmin, ottamatta kantaa siihen, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.
Aino toimii seremoniamestarina loihtien tietokoneensa näppäimistöltä käskyjä muistoilleen, kuvitelmilleen, peloilleen ja toiveilleen.
Monipolvisesta rakenteestaan ja vakavista teemoistaan huolimatta teksti onnistuu vangitsemaan karnevalistisen kepeyden, mustan huumorin ja terävän sanallisen ilmaisun tavalla, jota auttaa katsojaa pysymään kertomuksen matkassa.
Ohjaaja Kaisa Karlström hallitsee kokonaisuuden hyvin ja toteuttaa visionsa riemukkaan rohkeasti. Ohjauksen lisäksi Karlström on vastannut myös lavastuksesta sekä esityksen valosuunnittelusta ja äänimaailmasta.
Lavalla nähdään kolme Ainoa. Tarinaa kuljettava Aino (Karoliina Knaapinen) tuo mieleen italialaisen Commedia dell’arten kertojat. Knaapinen yhdistelee hahmossaan sielunsa polttavaa runotyttöä, ovelaa kertojaa sekä yleisön hurmaavaa taiteilijaa.
Siru Karjalainen on kuuliainen ja kiltti Aino, jonka on löydettävä sisäinen voimansa. Kun lavalle astuu häikäilemätön ja uskalias versio Ainosta (Aleksandra Frey) on aika selvittää, kuka kolmesta on lopulta Ainon oikea minä. Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta se on mahdollista löytää.
Näyttelijäsuoritukset ovat tasapainoisia ja ne on toteutettu näytelmään sopivalla railakkuudella. Jokainen kymmenestä näyttelijästä saa loistaa joko tekemällä hyvää komediaa tai osoittamalla iholle tulevaa herkkyyttä.
Mieleen jää etenkin Reetta Enholmin rooli ujona Linuksena ja Venni Sjön absurdi tulkinta koulun rehtorista.
Ainon sisäinen kamppailu on uskottavan intensiivinen ja esitys vie ensi-iltayleisön mennessään. Katsomo elää mukana – nauraa, suree, hurraa ja jännittää.
Ainon aito mä on ansiokas esitys niin tekstiltään, ohjaukseltaan kuin näyttelijäsuorituksiltaan, ja jää varmasti mieleen vielä pitkäksi aikaa.
