Näyttämötaide

Ahdasta lelukaupassa

Cyr-renkailla temppuilevat Hopea- ja Kultaraha (Hedda Liukkala ja Noora Wendelius) sekä Harlekiini (Nina Ervasti) heräävät eloon Ihmeellisessä lelukaupassa.
Cyr-renkailla temppuilevat Hopea- ja Kultaraha (Hedda Liukkala ja Noora Wendelius) sekä Harlekiini (Nina Ervasti) heräävät eloon Ihmeellisessä lelukaupassa.

Den fantastiska leksaksaffären – Ihmeellinen lelukauppa. Turun taideakatemian sirkuskoulutus, käsikirjoitus ja ohjaus Heidi Aho, musiikki Jukka Grönfors, valot Esa Pukero, lavastus Sida Rouvinen, puvut Marjo Haapasalo, koreografia Minna Karesluoto. Ensi-ilta Åbo svenska teaterin Studiossa 24.1.

Kun astuu sisään Åbo svenska teaterin Studioon ja näkee Ihmeellisen lelukaupan nukkemaiset hahmot sekä värikkäät puvut, lavasteet ja valot, katsoja siirtyy oitis toiseen todellisuuteen. Vanhanaikaisen lelukaupan ja sirkuksen lämmin tunnelma yltää läpi esityksen.

Turun taideakatemian ja Åbo svenska teaterin yhteistyössä toteuttama teos on saanut inspiraationsa samannimisestä baletista vuodelta 1919. Baletissa maailmankuulu leluntekijä on luonut tanssivia nukkeja, joita asiakkaat tulevat ostamaan. Sirkusteoksessa erillisiä asiakkaita ei ole, vaan nuket esittelevät taitojaan yleisölle.

Ihmeellinen lelukauppa koostuu 12 kohtauksesta, ja nukkejen kirjo on laaja marakatista balleriinoihin ja pelikortista menninkäisiin. Myös eri sirkuksen lajit ovat hyvin edustettuina: rissapyöräkangas, tiukka- ja löysänuora, akrobatia, vertikaaliköysi ja cyr-rengas tulevat esitellyiksi, jonkin verran myös taikuus, jongleeraus ja klovneria.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Heidi Aho on kirjoittanut ja ohjannut monipuolisen ja kompaktin paketin, jossa on koko ajan sopivasti toimintaa. Jukka Grönforsin säveltämä musiikki viimeistelee näyttämökuvat; moninaisena polveileva äänimaailma tavoittaa hienosti jotain oleellista sadusta ja sirkuksesta.

Periaatteessa kaikki on siis Ihmeellisessä lelukaupassa lähtökohtaisesti hyvin. Kolmannen vuosikurssin sirkusopiskelijoilta ei tietenkään voi vaatia täydellistä tekniikan hallintaa ja päätähuimaavia temppuja, mutta vähän enemmän taituruutta olisin toivonut näkeväni. Viimeistellyimpänä jäivät mieleeni Marina Myukhkyuryan ja Lauri Tuhkasen pariakrobatia sekä läpi esityksen seikkaileva ja eri numeroihin osallistuva Nina Ervastin Harlekiini.

Saattaa olla, että numeroiden näyttävyyttä on rajoittanut se, mikä on koko esityksen suurin ongelma: ÅST:n Studio. En tiedä, onko tila sopiva oikein mihinkään esitykseen, mutta sirkukselle se on mahdoton. Tietysti voi ajatella, että pieni ja matala tila kuvastaa vanhanaikaisen lelukaupan ahtautta, mutta ainakaan vertikaaliköysi ja cyr-rengas eivät pääse tällä näyttämöllä oikeuksiinsa. Lattialla tapahtuvat numerot taas eivät näy kuin osittain muille kuin etupenkissä istuville, koska ahdas katsomo nousee aivan liian loivasti. Mitä mahtoivat nähdä ne lapsikatsojat, jotka istuivat vielä minuakin taempana?