Turun Sanomien kulttuuritoimitus palkittiin runouden esiin nostamisesta – ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus korostuivat myös Vuoden runoteos -palkinnon perusteissa
Runoyhdistys Nihil Interit palkitsi perjantaina vuoden runoteoksen ja vuoden runousteon. Jälkimmäinen palkinto myönnettiin Turun Sanomien kulttuuritoimitukselle.
Nihil Interitin mukaan TS:n kulttuuritoimitus on pidemmän aikaa kunnostautunut runouden asiantuntevassa esiin nostamisessa. Erityisesti palkintoraati nosti esiin kulttuuri- ja lukemistotoimituksen päällikön Tuomo Karhun toimittaman Varsinais-Suomen runoviikkojen seurannan vuodelta 2021.
Runous näkyi raadin mukaan ”huolellisissa kritiikeissä ja ennakkoluulottomissa henkilö- ja ilmiöjutuissa nykyrunoudesta”.
Runouden esiin nostaminen TS:n kulttuurisivuilla on tietoinen valinta. Tuomo Karhun kiinnostus runoutta kohtaan juontuu 1990-luvun puolella muodostuneeseen niin sanottuun Turun runoliikkeeseen, jossa hän oli aktiivisesti mukana. Hän toimi tuolloin runouslehti Tuli & Savun päätoimittajana. Karhun mielestä suomalainen runous on tällä hetkellä hyvin laadukasta ja kiinnostavaa.
– Runous on sellainen laji, jonka käsittely palvelee ylipäätään koko kirjallisuutta ja ehkä laajemminkin suomalaista kulttuuria. Se on laji, jossa kieli on kaikkein pisimmällä ja kenttä, jossa tehdään kaikkein mielenkiintoisimpia kokeita.
Karhun mukaan Suomen tämänhetkinen runouskenttä sisältää monenlaista marginaalisesta ja hyvin kokeellisesta yllättävänkin populaariin tuotantoon. On tekijöitä, jotka ovat samaan aikaan moderneja ja kuitenkin vahvasti kiinni perinteissä.
– Ei ole enää sellaista arvottamista, että tietynlainen runous on hyvää ja tietynlainen jotenkin halveksuttavaa. Kenttä on mielestäni hirveän moniarvoinen ja monipuolinen tällä hetkellä.
Karhu kertoo seuraavansa uteliaana, miten runous kehittyy. Hänen mukaansa kirjallisuuden tilanne on ylipäätään jännittävä.
– Vaikka kustantajat sanovat mitä, niin kyllähän painetun kirjan lukeminen näyttäisi olevan laskusuunnassa. Ja se korostuu, kun äänikirjapuoli nousee niin nopeasti. Kyllä se vaikuttaa siihen millaista kirjallisuutta tehdään ja millainen kirjallisuus menestyy.
Runouden ja proosan välillä liikutaan Karhun mielestä nykyään luontevammin kuin takavuosina. Yksi esimerkki siitä on kirjamessujen nykyisen ohjelmajohtajan Vilja-Tuulia Huotarisen tuotanto.
Esimerkiksi sosiaalinen media nostaa nykyään kirjallisuuden kentälle uusia ääniä. Karhun mielestä runous on kuitenkin genre, jossa tekijän kirjallinen tausta korostuu.
– Mielestäni runous on silläkin tavalla hieno laji, että sen parissa on sellaisia ihmisiä, jotka ovat todella suvereeneja kielellisessä ilmaisussa ja joille kieli on se, mitä eletään ja hengitetään.
Vuoden runoteos -palkinnon sai Silja Järventausta kuudennesta runokokoelmastaan Iltapäivä isolla kirjaimella.
Nihil Interitin mukaan teos edustaa kielellä leikkivää ja monimerkityksistä runoutta, josta välittyy uteliaisuus ja omaleimaisuus. Teoksen puhuja hajaantuu moneen olomuotoon ja katsoo maailmaa useasta perspektiivistä. Järventausta kertoo, että iltapäivä voi tarkoittaa monia asioita. Teoksessa se rinnastuu vuodenaikoihin, erityisesti kevääseen, mutta laajenee siitä myös syksyyn. Runot avaavat erilaisia tunnelmia, tunteita ja muistoja.
Iltapäivä isolla kirjaimella -teoksessa kieli saa yhtä puhujaa keskeisemmän roolin. Kieli myös ohjaa teemoja ja sisältöjä eikä toisin päin.
Järventausta on halunnut päästä irti kirjoittamiseen liittyvistä odotuksista ja toiveista, siitä, miten pitäisi kirjoittaa. Hän ei jatka siitä, mihin edellinen teos on jäänyt, vaan haluaa aina löytää kielen uudelleen.
– Annan kielelle mahdollisuuden kehittyä. Mietin, mikä olisi tämän kirjan ja maailman kieli.
Runouden perinteen ja muotojen tunteminen on Järventaustan mielestä tärkeää, mutta samalla hänen työskentelyään leimaa avoin, uutta etsivä asenne.
– Minulla siihen kuuluu voimakkaasti vapaus ja kielen tutkiminen.
