Aldous Huxley: Saari. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Basam Books Klassikko. 527 s.
Me olemme jo siellä, utopiassa. Itämainen viisaus sanoo näin, ja se välittyy Uljaan uuden maailman sisarteoksesta, jossa asiat ovat toisin kuin kuulussa antiutopiassa. Tai ovat ainakin siihen asti, kunnes asiat alkavat mennä pieleen.
Aldous Huxley (1894-1963) muistetaan teoksestaan Uusi uljas maailma (1932). Se on se ikävämpi utopia, jossa ihmiset alistuvat vapaaehtoisesti kapitalistisen, teollistuneen, kemikalisoituneen ja viihteellistyneen kehityksen vitsauksille. Kuva oli kärjistetty tulkinta todellisuudesta, josta tuli myöhemmin totta – sanovat monet.
Saari (1962) on teoksen vastapari. Yhdessä ne muodostavat ne navat, joiden väliin länsimainen utopia-ajattelu jännittyy. Toivon ja epätoivon fantasiajärjestelmät ovat keksittyjä, mutta tällaisten idealististen toivekuvien tai painajaisten mukaan sitä oikeaa todellisuuttakin yritetään järjestellä joko poliittisissa ohjelmissa tai käytännön askareissa. Eivät ihmiset ihan älyttömiä ole, ja koska äly tuottaa ideoita ja ihanteita, se voi olla siunaus mutta myös vaarallinen väline.
Perinteisesti utopia on kirjallinen laji, jossa hahmotellaan nykymaailman vaikeuksia vasten joku toiveiden mukainen ihanneyhteiskunta tai sitten sen vastakohta, paikka jollainen pitäisi välttää.
Saari on
aito utopia
Huxleyn varhaisteoksessa ihmiset ovat orjia, sekä järjestelmän että peräti itsensä. Saari taas on aito utopia, jossa liiallisen väestönkasvun, pakon politiikan, militarismin, mekanisoidun yhteiskunnan, tieteen palvonnan ja luonnon tuhoamisen ongelmat on ratkaistu merellisessä valtakunnassa nimeltä Pala. Sinne saapuu Huxley’a itseään edustava lehtimies ja öljy-yhtiön kätyri kohtaamaan tavallista järjestäytyneemmän todellisuuden.
Huxley antaa tarinassaan järjen ja tieteen muuntua hyvään suuntaan itämaisten filosofisten oppien mukaan. Mukana on buddhalaisuuden, hindulaisuuden, taolaisuuden ja kungfutselaisuuden piirteitä. Palan yhteiskunnassa tiede ja mystiikka halaavat toisiaan. Maailmasta kieltäydytään, mutta se myös hyväksytään niin kuin se on. Se on tällainen, ja se on tässä.
Englantilainen kuiva mutta viisto huumori tihkuu läpi onnellisten saaren kuvauksesta. Ihmiset ovat sittenkin raukkaparkoja viettiolentoja. Kun raha, tekniikan ja edistyksen illuusioiden maailma sekä vallantahdon käärme saapuvat utopiaan, eihän auvo sitä kestä.
Platonin Valtio oli kuvaus älyllisesti johdetusta yhteiskunnasta. Kristilliset visiot paratiisin tai Jumalan valtakunnan muodossa seurasivat. Vaarallisimpia yhteiskuntahaaveita ovat olleet totalitaristiset utopiat natsien ja kommunistien valtioissa. Nykyään kauhistellaan libertaarien utopiaa valtiottomasta maailmasta. Sekin on eräänlainen totalitarismi mutta ei poliittisesti keskitetysti johdettu.
Utopian lohduton
tulevaisuus
Pala on kaunis ajatuksena. Se on sekulaarin humanismin toivemaa, vaikka hengellisyys kukoistaa. Pala kaatuu omaan sisäiseen mahdottomuuteensa, vapauden vaatiman vastuunoton ja vallankäytön puutteisiin. Rationaalinen humanismi näyttäisi olevan hyvä tähti seurattavaksi, mutta sekään ei onnistu toteutuneena todellisuutena.
Saari sekoittaa toisiinsa kristillisen ja itämaisen perinteen sekä tieteellisen järkevyyden että liberaalin omaehtoisuuden mallit. Suunnitelmatalous ja –yhteiskunta kohtaavat hengen vapaudet.
Huxley oli pessimisti, koska hän oli realisti. Hän oli todistamassa 1900-luvun sodat ja kauhun järjestelmät, tieteen huiput ja laskut. Hän kuvaa täydellisen yhteiskunnan ja sitten antaa sen mennä. Hän tarjoaa utopian, jolla on lohduton tulevaisuus. Meidän ihmisten on sopimattoman vaikeaa olla ihmisiksi. Meitä on liian monta, ja meillä on liikaa tahtoja, oikkuja, historioita ja kulttuureja. Me olemme moninaisia. Ihmisestä ei ole utopian kansalaiseksi.
