Kulttuuri

Aapo Huhdan salatut elämät

- Valokuva kulkee yhdessä hitaan journalismin kanssa. Se vaatii aikaa, jäsentelyä ja mahdollisuuksia, Aapo Huhta sanoo. TS/Jori Liimatainen
- Valokuva kulkee yhdessä hitaan journalismin kanssa. Se vaatii aikaa, jäsentelyä ja mahdollisuuksia, Aapo Huhta sanoo. TS/Jori Liimatainen

Aapo Huhta kuuluu siihen nuorten kuvajournalistien joukkoon, joka on viime aikoina putsannut alan palkintopöytiä.

Huhta kuvaa intuitiolla ja pyrkii paljastamaan kohteistaan puolia, joita nämä eivät välttämättä haluaisi itsestään näyttää. Siksi hän puhuu myös huonosta omastatunnosta, joka saattaa iskeä, vaikka kuinka kuvaisi luvan kanssa. On vähän kuin varastaisi ihmiseltä sielun.

– Valokuvaajalla on voimakasta valtaa. Se liittyy havainnointiin. Kuvaaja päättää, mitä tilanteesta poimii ja mitä hän haluaa siitä näyttää. Kuvattava ei voi tietää, millainen lopputulos on, hän sanoo.

Nuori kuvajournalisti suhtautuu työhönsä hartaasti.

– Minulla on naiivi ajatus, että tekemisen pitäisi aina tähdätä ultimatumiin. Joka kerta, kun ottaa kuvan, se on statement, lausunto kuvattavasta asiasta, ja sellaisena vakava juttu.

Asenne on tuonut tulosta. Huhta valittiin Vuoden nuoreksi lehtikuvaajaksi (2011) ja palkittiin vuoden kuvaesseestä (2012). Jälkimmäinen tunnustus tuli teoksista, jotka ovat paraikaa esillä turkulaisessa Valokuvakeskus Perissä. A Bird in a Cage -näyttelyn aiheena on teini-ikä.

TS

LUE LISÄÄ TIISTAIN TURUN SANOMISTA

- Ihmiset peittävät inhimillisyyttään, he ajattelevat, että kaiken pitäisi olla niin täydellistä. Ei se koskaan ole, Aapo Huhta sanoo. Taustalla näkyy Jenni. TS/Jori Liimatainen
- Ihmiset peittävät inhimillisyyttään, he ajattelevat, että kaiken pitäisi olla niin täydellistä. Ei se koskaan ole, Aapo Huhta sanoo. Taustalla näkyy Jenni. TS/Jori Liimatainen