Tähänkin päivään Andréanne Fournier on todennäköisesti herännyt jo aamuyöllä.
– Se johtuu tästä valosta. Verhot eivät auta, valo herättää minut neljältä tai viideltä, enkä saa enää nukutuksi. Aluksi luulin, että kyse on jet lagista, Fournier nauraa. Fournier on kanadalainen kuvataiteilija, joka työskentelee kesä- ja heinäkuussa taiteilijajärjestö Arte ry:n Sumu-residenssissä Turussa.
Residenssi, jonne oli kolmisenkymmentä hakijaa, tarjoaa ulkomaalaisille mediataiteilijoille 1–3 kuukauden ajan majoituksen ja työtilan. Halutessaan taiteilija voi lisäksi järjestää näyttelyn tai muuta ohjelmaa Titanik-gallerian studiossa. Montrealin yliopistosta kuvataiteen maisteriksi valmistunut Fournier asuu Åbo Akademin vierastalossa Domuksessa ja vakuuttaa viihtyvänsä. Tosin aivan ensimmäiset päivät kuluivat istuessa ja ihmetellessä.
– Olen Suomessa ensimmäistä kertaa, ja alku oli pieni kulttuurishokki, hän sanoo.
– Outous on pienissä yksityiskohdissa. Jalankulkijat pysähtyvät punaisiin liikennevaloihin, vaikkei autoja näy missään. Rusakko ylittää tien kaupungin keskustassa. Sellaisiin asioihin pysähdyn, Fournier kertoo.
Turun taide-elämää hän luonnehtii sanoilla ”dynamic art scene”.
– Ensin oli Olohuone-tapahtuma, sitten ympäristötaidetapahtuma Fluxations ja avajaisia vaikka kuinka monessa taidemuseossa. Aika ei todellakaan käy pitkäksi, Fournier sanoo.
Titanikiin syntyy
animoituja piirroksia
Domus on harmaa betonimöhkäle ja Titanik-gallerian studio pikkuruinen maanalainen huone. Askeettinen residenssielämä tarjoaa kuitenkin turvalliset puitteet luovalle työlle.
Fournier piirtää aamuisin kahdesta neljään tuntia. Hän työstää animoituja kuvia, jotka häilyvät lapsen ja aikuisen kuvamaailmojen välillä.
– Vapaalla kädellä piirretyissä teoksissani leikittelen esittävän ja ei-esittävän kuvan välimaastossa.
Piirretyistä elokuvista ja leluista tutut, pyöreät hahmot mielletään turvallisiksi, mutta Fournierin käsittelyssä ne muuttuvat abstrakteiksi ja pelottaviksikin. Titanik-gallerian studiossa on jo ollut esillä Fournierin videoinstallaatio. Heinäkuussa hän järjestää näyttelyn uusista animoiduista piirroksistaan.
Suomen Lontoon instituutin tuoreen selvityksen mukaan residenssi voi parhaimmillaan olla kansainvälisen läpimurron paikka. Residenssi tarjoaa taiteilijalle tilaisuuden verkottua kansainvälisiin taideorganisaatioihin, kuraattoreihin ja toisiin taiteilijoihin sekä syventää tuntemusta vastaanottavan maan taidekentästä.
Fournierin mielestä residenssielämän parasta antia ovat kokonaan uudet kuviot.
– Kun ympäröivä kulttuuri ja rutiinit ovat uusia, ja on puhuttava muulla kuin äidinkielellä, syntyy jatkuva pieni epätasapaino. Toivon, että se auttaa ottamaan taiteellisiakin riskejä.
Barker-residenssi
on tanssijoille
Sumu-residenssin kaltainen, pienimuotoinen ja joustava on myös Pikinini Meri ry:n ylläpitämä Barker-residenssi Raunistulassa. Kolmatta kesää toimivaan residenssiin voivat hakea Suomessa työskentelevät tanssitaiteilijat. Harjoitustilan ja kalustetun yksiön lisäksi residenssi tarjoaa tuotannollista ja teknistä tukea sekä mahdollisuuden esittää teosta Barker-teatterissa.
Tänä vuonna hakemuksia saapui kuusitoista. Valituksi tulivat Annastiina Saastamoinen ja Sinikka Strömmer, molemmat Turun konservatoriosta valmistuneita ja vuoden freelancereina työskennelleitä taiteilijoita, jotka ovat aiemminkin esiintyneet Barker-teatterissa.
Päämäärä on jo selvä. Työpari valmistaa 30–40 minuutin tanssiteoksen, jonka ensi-ilta on 12. syyskuuta.
– Kesäkuussa treenaamme kahdesta neljään tuntia päivässä. Tämä on hakemista, improvisointia ja ideointia. Kuvaamme harjoituksia videolle ja kirjoitamme työpäiväkirjaa. Heinäkuussa alkaa systemaattisempi työ, Strömmer kertoo.
– Residenssityöskentelyssä parasta on, että puitteet ja tila ovat jo valmiina. Freelancerina täytyy aina miettiä, milloin ja mistä saisi treeniaikaa, tilan ja äänimiehen. Nyt voimme keskittyä pelkästään työhön, Saastamoinen sanoo.
