Kirja-arvostelut

Kaipauksen
kronikka

Hanneriina Moisseinen: Isä – Father. Huuda Huuda. 164 s.

Hanneriina Moisseinen (s. 1978) avaa sarjakuvaromaanissaan nuoren tytön mieltä tilanteessa, jossa isä katoaa jälkiä jättämättä. Perheeseen jää tyhjiö, kun isää ei enää ole ja pelonsekainen odotus muuttuu jäytäväksi kaipuuksi.

Sarjakuvaromaani pureutuu myös 1990-luvun lamaa edeltäneeseen Suomeen. Mielenmaisema hyytää ankeudellaan, tarkentuu kuva pihapiirin kavereihin tai isän työyhteisöön.

Työporukan rantakalaillan tunnelma on jäätävä, kun joukon ainoa raitis ei tartu tarjoiluun vaan vetäytyy naljailevasta nuotioringistä sivummalle. Kylmä vähättely mitätöi kadonneen myös silloin, kun poliisi saapuu paikalle.

Tarinan Hanneriina saa osakseen vastaavaa kohtelua. Kaveripiirissä uteliasta, kekseliästä ja ennakkoluulotonta tyttöä mollataan aivokääpiöksi. Lapset ovat kirjassa julmia erilaista kohtaan kateuden ja kiusaamisen vuorotellessa keskinäisissä ”leikeissä”.

Tyyli yhtä
sisällön kanssa

Riipaiseva kertomus tuo lapsen ja aikuisen suhteen lähelle. Herkkävaistoinen isä on tyttärelleen äitiä läheisempi – hänen kanssaan voi puhua niin luontokokemusten kauneudesta kuin taidenäyttelyssä nähdyn Motelli Skronkle -valokuvasarjan herättämistä ajatuksista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Henkilökohtainen sarjakuvaromaani on piirretty herkällä kädellä. Harmaasävyjä hyödyntävä, naivistinen tyyli on yhtä sisällön kanssa.

Sivuilta puhuu lapsi lapsen kielellä ja mielellä. Menetys ja muistot nivoutuvat koskettavaksi kertomukseksi, jota Moisseinen syventää myyttisellä aineistolla. Ristipistotyöt ja muut välikuvat vahvistavat sanatonta tasoa suomalaiskansallisilla aiheillaan.

Kirja on varustettu englanninkielisillä teksteillä. Sivun alalaidassa kulkeva käännös avaa tarinan näin laajalle kansainväliselle yleisölle. Muunmaalainen lukija pääsee teoksen myötä syvälle suomalaiseen mentaliteettiin rikkauksineen ja synkkine puolineen.