Kirja-arvostelut

Uuden elämän kynnyksellä

Peter Franzén: Samoilla silmillä. Tammi 2013. 223 s.

Näyttelijänä, kirjailijana sekä nyt ohjaajana tunnetun Peter Franzénin sisällä asunut Pete-pojan tarina vyöryy esiin ryminällä: esikoisromaanista Tumman veden päällä (2010) on juuri valmistunut elokuvaversio, ja se on saanut rinnalleen jo kasvukertomuksen toisen palasen.

Samoilla silmillä on romaani teini-ikäisestä Petestä, viikon mittainen viipale yläasteajoilta, jolloin teknisissä töissä tehdään löylykauhaa, paetaan joko tarkkiksen poikajengiä tai poliisia ja juodaan salaa votkalimeä kerrostalon kanahäkkivarastossa ennen Tökärin diskoon menoa. Kohtalotovereita löytyy varmasti, niin liikuttavan yhtenäiseltä 1980-luvun nuorison ajanviettotavat vaikuttavat myös näin etelän suunnalta katsoen.

Äidin, isän
ja Peten silmin

Teos ei keskity pelkkiin teinipojan pyristelyihin, vaan Franzén kertoo talvisen viikon tapahtumat kolmelta näkökannalta. Itseoikeutetun minäkertoja-Peten rinnalle nousee Oulussa erikoissairaanhoitajaksi opiskelevan äidin ääni, mutta isän kamppailua seurataan ainoastaan ulkopuolelta. Kun vielä aikamuoto säilyy Peten kerronnassa nykyajassa ja muiden kohdalla muuttuu menneeksi, kirja sisältää melkoisesti kerrontateknisiä kikkailuja, hallitusti tosin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Parasta teoksessa on silti ihmisten välinen lämpö ja pohjoisen murre. Mummo ja pappa ovat edelleen Petelle tärkeitä, mutta nyrkkeilysalilta löytyy jo toinen perhe: paras kaveri Pekka on kaikessa hitusen parempi ja valmentajasta tulee uusi isähahmo.

Viikkoon
mahtuu paljon

”Harva meistä sankareiksi elämäsä yltää, mutta mies sitä pittää koittaa olla raskaammanki taakan alla”, tiivistää Teukka, isän ystävä. Sitä yrittävät kaikki perheenjäsenet tahollaan, sillä viikkoon mahtuu yllättäviäkin juonenkäänteitä niin kotona kuin kaukana Oulussa.

Paljon on puhuttu teoksen omakohtaisista aineksista, joten jatko alkaa jo kiinnostaa. Laittaako Franzén Petensäkin Teatterikorkeaan vai valitseeko nuori mies jonkun muun reitin aikuisuuteen? Toden ja kuvitellun tietoinen leikki on aina kiehtovaa. Toivottavasti se ei lopu aivan vielä tähän, vaikka Pete jo selvästi maailmassa tulee pärjäämään.