Tarinointia, biisejä ja mainoksia

Veera Salmi: Puluboi, Jorma-ryhmä, dramatisointi, ohjaus ja laulujen sanoitukset Nina Erjossaari, sävellys Valtteri Lipasti, rap-sanoitukset Kajo Niskanen, lavastus Nina Erjossaari ja Sida Rouvinen, puvustus Sida Rouvinen, kampaukset Marju Spinkkilä, 24.8. Kaarina teatterin ulkonäyttämöllä.

Puluboin on aika lentää torin laidalla sijaitsevasta kotipesästään, nähdä ”avala maailma” sekä tietysti hankkia vaimo. R-kirjainta hän ei kuitenkaan lausu, paitsi aivan äärimmäisessä tilanteessa. Mai puolestaan on tyttö, joka työuupuneen äitinsä ja työttömän isänsä harmiksi tahtoo väenvängällä olla poni.

Nina Erjossaaren dramatisoima ja ohjaama Puluboi perustuu Veera Salmen esikoiskirjaan Puluboin ja Ponin kirja (2012). Valinta on raikas tällä Heinähattujen ja Vilttitossujen, Risto Räppääjien sekä Ellojen valtakaudella.

Sympaattisten ystävysten toisiinsa limittyviä tarinoita täplittävät menevät ja maalailevat biisit sekä mainokset – koska Puluboi unelmoi mainosmiehen urasta. Päällimmäiseksi Puluboissa nousee humoristinen tarinointi, mutta pinnan alla tarkastellaan myös tummempia ongelmaisen perhedynamiikan teemoja.

Ammattitaitoa ja kotikutoa

Kokeneet teatterintekijät Erjossaari, Tarja Hemminki, Valtteri Lipasti sekä Markku Tuulenkari vetävät ensi-illan jälkeisenkin esityksen ammattitaidolla. Erityisesti näyttelijöiden eloisa ja energinen liikekieli ilahduttaa. Tuulenkarin nimihenkilössä on sopivassa suhteessa komiikkaa ja koskettavuutta. Hemmingin terhakassa Ponissa on mukavasti samastumispintaa lapsikatsojalle.

Erjossaaren hermolomalle häipyvä äiti sekä Lipastin lammasmainen taiteilijaisä puolestaan asettuvat siihen kummallisten aikuisten muottiin, joka on tämän päivän lapsikatsojille tullut tutuksi muun muassa edellä mainituista Heinähatuista, Räppääjistä ja Elloista.

Esityksen skenografinen ilme jää hieman kotikutoiseksi ja staattiseksi. Toisaalta batiikkivärjätyllä taustakankaalla ja terassimatolla rajatulla näyttämöllä olevia tyynyjä ja peitteitä käytetään esityksen aikana aktiivisesti. Eläinhahmojen viitteellisissä asuissa on hauskoja ideoita, kuten pulujen päät pieneksi ja pyöreäksi litistävät pipot.

Parituntisen esityksen episodimaisista kohtauksista rakentuu rytmikäs kokonaisuus. Usein vastaavilla resursseilla toteutetut kiertue-esitykset kuitenkin ovat puolet lyhyempiä.

Erityisesti ensimmäinen tunnin ja vartin mittainen puoliaika tuntui kaipaavan tiivistämistä, mihin osittain saattoi vaikuttaa myös suoraan katsojien kasvoihin porottanut iltapäiväaurinko.

ANNINA KARHU