Kulttuuri

Unen säkeet

Runo-Kaarina 20 vuotta: Kun tulet uneeni – runokokoelmakilpailun satoa sanoin ja sävelin. Koonti ja ohjaus Mikko Rantanen, sävellykset Martti Lappi, puvut Kirsi Vaara. Ensi-ilta Kuusiston kirkossa 17.8.

Sateen piiskaamat puut piirtyvät ikkunan takana harmaata taivasta vasten, mutta sisällä Kuusiston kirkossa tunnelma on läheinen ja lämmin. Jarmo Kujala, Salla Vahtera, Sanna Ohvo ja Martti Lappi lausuvat yhdessä ja yksin runoja, jotka liikkuvat unessa ja sen ympärillä.

Runo-Kaarinan kaksikymmentävuotista taivalta juhlitaan oikeutetusti valtakunnallisen runokokoelmakilpailun voittajien tekstein. Kun tulet uneeni on tiivis ja tunnelmallinen lausuntateos – läpileikkaus kilpailun historiaan ja kattaus kotimaiseen lyriikkaan.

Mikko Rantanen on koonnut esitykseen lähes kuusikymmentä runoa kahdeltakymmeneltä runoilijalta. Määrä kuulostaa melkoiselta, mutta Rantasella on erinomainen tekstintaju. Yksittäiset runot kytkeytyvät yhteen sanojen ja ajatusten kautta, ja säkeistä syntyy ihmisenmuotoinen tarina.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kokonaisuus kulminoituu rakenteeseen, jossa tutustutaan vuorotellen jokaisen runoilijan tyyliin. Osa runoista kuullaan Martti Lapin säveltäminä lauluina. Esityksen avaa ja sulkee Runo-Kaarinan viimeisimmän voittajan Aulis U. Lehtisen unimaailmaan sukeltavat säkeet.

Jukka Hannulan ja Ilkka Koposen sielunmaisemissa tehdään havaintoja. Ville Sutisen kanssa heittäydytään filosofisiksi. Lea Poikelan ja Maija-Liisa Nymanin runot ovat herkkiä ja kauniita. Esityksen vauhdikkaampaa ja villimpää puolta edustavat Arto Lapin lyhyet oivallukset sekä Jukka Nikin riimittelyt.

Osalta runoilijoista, kuten Jenni Haukiolta ja Susanna Taivalsalmelta, mukaan on mahtunut vain yksi runo. Silti jokainen runoilija saa arvoisensa kohtelun, sillä jokainen teksti on olennainen osa kokonaisuutta, eikä suvantoja tai täytekohtia löydy.

Kaarinan teatterin näyttelijät esiintyvät tekstin ehdoilla. Selkeät äänet yhdistettynä hyvin sisällettyihin sanoihin takaavat, että lyriikkaan vihkiytymättömämpi yleisökin pääsee sisälle esitykseen. Tila, esiintyjät ja runot toimivat yhteen hienosti. Rantasen ohjauksessa kaikki ylimääräinen on riisuttu, eikä tekstejä lähdetä väkisin kuvittamaan. Jokaisen runouden ystävän tulisi ainakin kerran elämässään kuulla lyriikkaa tällä tavalla esitettynä.