Kirja-arvostelut

Irvikuva kutsumusammatista

Herman Kochin romaanissa luodaan irvikuva lääkärin ammatista.
Herman Kochin romaanissa luodaan irvikuva lääkärin ammatista.

Herman Koch: Lääkäri, suom. Sanna van Leeuwen. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2013. 447s.

Ammatin arvostus on suhteellista ja subjektiivista. Suomessa lääkärit sijoittuvat arvoasteikossa korkealle, ja asian laita lienee samoin monessa muussakin maassa. Lääkäri jos kuka toimii palveluammatissa, vaikka tätä ei aina tule huomanneeksi. Potilaalle tärkeämpää kuin mikään muu on paraneminen.

Lääkäri itse saattaa ajatella hieman eri tavalla. Tätä ajatusta on vaikea välttää lukiessaan Herman Kochin uutuusromaania Lääkäri. Päähenkilö Marc Schlosser suhtautuu useisiin potilaisiinsa vähintään nuivasti, ikään kuin nämä olisivat vain jotakin alhaista rotukarjaa. Tunnelmaa rakennetaan teoksen alkupuolella mustan huumorin ja ylenkatseen avulla.

Sävyt eivät muutu jatkossakaan, mutta huumori korvaantuu kiemurassa kulkevaan juonirakennelmaan. Lukuromaani Lääkäri on samaan aikaan sekä dekkari että psykologinen syväluotaus eräästä tapahtumasarjasta.

Elämä on
peli

Herman Kochia voi kutsua kirjalliseksi taikuriksi. Kirja alkaa yhtenä teoksena, jossa lopetettaessa osoittautuu kuitenkin piilevän eri tarina kuin se, mitä lukija on arvellut lukevansa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lääkäri ei ole yhtä hyytävä kuin hollantilaiskirjailijan edellinen menestysteos Illallinen. Tälläkin kertaa kyse on vanhempien ja lasten välisistä suhteista, mutta verkkainen tyylittely kirjan keskivaiheilla pitkittää loppuratkaisua. Dekkaria tärkeämpää onkin yleislääkäri Schlosserin laskelmoiva suhtautuminen ihmisiin.

Marc on ilmiselvä narsisti, joka sallii itselleen kaiken sen, minkä on valmis hylkäämään muiden ihmisten kohdalla. Narsistina hän peilaa itseään kanssaeläjiin, jolloin oma ylivertaisuus on hänelle elinehto. Schlosser laskelmoi, laskelmoi ja laskelmoi. Marcin perheen vieraillessa tutun perheen kesähuvilalla, uima-altaallakin on rooli. Elämä on peli, jossa empatialla ei ole osuutta. Mies on metsästäjä, nainen naaras.

Oikeus omissa
käsissä

Tärkein Kochin romaanien tunnusmerkeistä toteutuu Lääkärissä kuitenkin erinomaisesti. Vaikka romaanin juonirakennelma on pääosin yksilöpsykologiaan perustuvaa, aihe ja myös yksittäiset tapahtumat on helppo nähdä ja kokea yhteiskunnallisina. Erityisesti oikeudenmukaisuuden toteutuminen pistää pohdituttamaan.

Milloin yksilölle syntyy tarve ottaa oikeus omiin käsiinsä? Länsimaisessa maailmankäsityksessä hammas hampaasta, silmä silmästä on jo hylätty, ja perustelut ovat oivat. Jos syylliseksi epäillyllä ei ole mahdollisuutta puolustautua, väärät tuomiot voivat kasvaa määrällisesti aivan liian suuriksi tai kohtuuttomiksi.

Luodessaan käänteiskuvan Koch tuntuu samalla väittävän, että sivistyksellinen tasomme on vain pintaa. Sen alla kytee edelleen luolamiehen tai -naisen vaisto. Kun korkeasti koulutettu lääkäri toimii viettiensä varassa, tekemisen motiivit kumpuavat niistä. Kyse ei ole yhdestä ammattiryhmästä vaan meistä kaikista. Läpinäkyvyys voi olla ilmeistä, mutta kuka muu kuin fiktiota luova taiteilija uskaltaa tai haluaa sen kertoa?