Tapani Bagge: Punainen varjo. Crime Time 2013. 394 s.
Vuonna 1944 Suomessa eletään kohtalon hetkiä. Sota on lopuillaan ja pahat enteet heittävät varjonsa kaikkeen myös kotirintamalla. Suutarinliikkeen murrosta käynnistyy tapahtumavyöry, josta seuraa armoton ajojahti ja useita murhia asianosaisten kytkentöjen ulottuessa valuuttakeinottelun ohella maassa salassa valmisteltavaan vastarintaan.
Tiedustelupiireissä ennakoidaan voittajan aikeita, ja entisten aseveljien muututtua vihollisiksi kaivetaan esiin natsimielisiä soluttautujia. Valpon etsivä Väinö Mujunen tasapainoilee ristiriitaisten komennusten ja poliittisten akanvirtojen pyörteissä rötöksiä selvitellessään.
Totuus tosin kiinnostaa vain harvoja, sillä esimiehet pyrkivät pitämään valvontakomission tyytyväisenä eikä kaikkiin kollegoihin voi muutenkaan luottaa. Vaikka jokainen tuntuu pelaavan omaa peliä, sodan runtelema mies päättää pitää omantunnon kompassinaan. Tuli mitä tuli.
Hallittu
pelikenttä
Tapani Bagge on kotonaan toisen maailmansodan loppukahinoiden aikaisissa maisemissa. Pääkaupunkiseutu, tuhon jäljet ja valvontakomission tulo asemoivat teoksen vaaran vuosiin, jolloin Suomen miehitys väijyi uhkana pitkään.
Tapahtumapaikka Helsinki ympäristöineen näyttäytyy kovan pelin tyyssijana, jossa murha on luonteva keino hoitaa asioita paremmissakin piireissä. Kokeneinkin poliisi on altis houkutuksille, kun kaikesta on pulaa ja mustapörssi rehottaa joka suunnalla. Viattomuutta ei löydy viihteestäkään, jota yksi Mujusen nuoremmista etsivistä seuraa – ensin harrastajakriitikkona, sitten inhorealistisen läheltä.
Todenmakuiset henkilöt ovat lihaa ja verta vahvuuksineen ja heikkouksineen. Bagge sijoittaa kirjaansa myös historiallisia hahmoja. Mika Waltari hoippuu krapuloissaan hotelli-ravintola Klaus Kurjen aulassa. Toisessa tilanteessa taas Mujunen päätyy sattumalta istumaan iltaa muun muassa Urho Kekkosen kanssa.
Monta
tasoa
Bagge kirjoittaa erittäin sujuvasti tekstin imiessä mukaansa. Laaja tietopohja on tasapainossa tarinankerrontaan nähden. Kokonaisuutta Bagge sävyttää kuivalla, usein sarkastisella huumorilla, sekä osuvilla sitaateilla vaikkapa filosofian maailmasta.
Bagge on tutkinut niin ikään elokuvia. Esimerkiksi nuoren etsivän ja filmitähden varhainen tapaaminen lainaa lähes sanasta sanaan Howard Hawksin ohjaaman Kirjava satama -elokuvan (1944) kohtausta, jossa Lauren Bacall ohjeistaa Humphrey Bogartia viheltämään.
Bagge kuvaa toimintaa toteavasti eikä karta makaaberejakaan yksityiskohtia rikosten uhreja käsitellessään.
Sen sijaan seksin hän sivuuttaa kuin vanhoissa suomifilmeissä oli tapana – häveliäästi seuraavaan kohtaukseen hypäten.
