Lapsi jää vanhempiensa kiistelyn jalkoihin

Kesäkauden elokuvatarjontaa hallitsevien Hollywoodin ylimaallisten supersankareiden ja pintakoreitten 3D-spektaakkelien joukossa What Maisie Knew on viehättävän pienimuotoinen ja sangen viisas draamafilmi, jossa on kyse arkisen isoista asioista. Elokuvan keskiössä on kuusivuotias pikkutyttö Maisie (Onata Aprile), vastuulliseen vanhemmuuteen kypsymättömien vanhempiensa avioeron kiistakapulaksi joutuva lapsi, jonka silmin myös lopulta toiveikkaasti päättyvä tarina esitetään.

What Maisie Knew on vapaa sovitus vuonna 1897 ilmestyneestä amerikkalais-englantilaisen kirjailijan Henry Jamesin samannimisestä romaanista. Miksiköhän elokuvan nimeä ei ole käännetty kirjan tapaan suomeksi muotoon Mitä Maisie tiesi? Nimi kun on varsin kuvaava suomeksikin, ja elokuvan idea näyttää katsojalle, mitä Maisie näkee, kuulee ja tietää, toimii herättelevästi ja koskettavasti. Vanhemmat eivät ymmärräkään, miten paljon lapsi ymmärtää siitä, ettei kaikki ole läheskään niin hyvin kuin pitäisi.

Lapsen
perspektiivistä

Jamesin pitkälti yli satavuotiaan romaanin tapahtumat on onnistuneesti siirretty yläluokkaisesta lontoolaisperheestä tähän päivään. Maisien äiti Susanna on rocklaulaja (Julianne Moore) ja Beale-isä (Steve Coogan) Englannista kotoisin oleva taidekauppias. Rahasta ei perheessä ole pulaa eikä tyttäreltä puutu aineellisesti mitään – jatkuvasti vaihtuvia vaatteita ja uusia leluja pullollaan olevaan pikkutytön unelmahuoneeseen riittää. Henkisesti tyttö on kuitenkin jätetty kovin yksin, äidin ja isän läsnäolo puuttuu. Tavarapaljous ja yltäkylläisyys on pidemmän päälle kehno korvike välittämisen uupumiselle.

Kummallakin vanhemmalla on omat kiireensä ja piirinsä. Ikääntynyt ja parhaat päivänsä urallaan nähnyt rocktähti-äiti viihtyy taiteilijaystäviensä kanssa kosteissa illanistujaisissa ja tekee lähtöä comeback-kiertueelle. Isä matkustelee jatkuvasti mannerten välillä bisnestä tekemässä. New Yorkissa asuvan perheen arjen sujumisesta ja varsinkin Maisiesta huolehtii lähinnä lastenhoitaja, pikkutytöstä vilpittömästi välittävä skotlantilainen kotiapulainen (Joanna Vanderham). Myös äidin uusi mies (Alexander Skarsgård) osoittautuu ennen pitkää kelpo isähahmoksi yksinäiselle kuusivuotiaalle. Vanhemmuus on ennemmin sosiaalista kuin biologista, elokuva muistuttaa fiksusti.

Maisien vanhemmat tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän narsisteja, vähintäänkin kovin ailahtelevaisia ja itsekeskeisiä uraihmisiä, jotka eivät malta eivätkä ymmärrä ajatella lapsensa parasta. Tästä huolimatta kumpikin haluaa avioerotilanteessa tyttären huoltajaksi. Syynä on kuitenkin ennemminkin mustasukkaisuus ja suoranainen kiusanteko entiselle puolisolle kuin se, että kumpikaan ehdoitta haluaisi ottaa vastuun vanhemmuudesta ja kykenisi järjestämään elämänsä lapsen ehdoilla sujuvaksi. Kuinkahan monesti tilanne on tällainen tosielämässäkin?

Vaikka elokuvan nimihenkilö Maisie on pitkään kuin tapahtumien ulkopuolinen tarkkailija, häntä esittävän herkkäilmeisen nuoren Onata Aprilin roolisuoritus kantaa draamaa. Elokuvantekijät ovatkin harvinaisen hyvin osanneet ohjata lapsinäyttelijäänsä, ja samaten kuvata maailmaa lapsen perspektiivistä. Hollywoodilainen ylisöpö, pikkuvanhan tietäväinen ja aikuimaisesti käyttäytyvä lapsihahmo on kaukana tästä hyvin tavallisen oloisesta ja uskottavasti toimivasta kuusivuotiaasta, joka sydäntäsärkevästi joutuu tietämään liian paljon liian nuorena.