Fleetwood Macin legenda Peter Green on poissa – kitaristi kuoli rauhallisesti nukkuessaan
Lontoossa vuonna 1967 perustetun rockyhtye Fleetwood Macin perustajäsen ja alkuvuosien johtohahmo Peter Green on kuollut 73-vuotiaana. Kuolemasta kertoi Greenin perhe asianajajan välityksellä lauantaina. Tiedotteen mukaan kitaristi kuoli rauhallisesti nukkuessaan.
Green oli myös huuliharpisti, laulaja ja lauluntekijä, mutta ennen muuta hänet tunnettiin blueskitaristina. Hän oli 1960-luvun lopulla yksi alan suurista brittinimistä muiden muassa Eric Claptonin ja Jimmy Pagen sekä Jeff Beckin rinnalla.
Peter Green, syntyjään Peter Allen Greenbaum, syntyi Bethnal Greenissä Englannissa 29. lokakuuta 1946.
Hän oli kitaristina niin sanotusti kova nimi jo teini-iässä. Lisää mainetta kertyi hänen saatuaan pestin sähköisen brittibluesin korkeakouluksi kutsutusta John Mayallin Bluesbreakers-kokoonpanosta.
Fleetwood Macin Green perusti yhdessä rumpali Mick Fleetwoodin, basisti John McVien ja kitaristi Jeremy Spencerin kanssa. Yhtye nousi nopeasti suosioon. Alkuperäisen kokoonpanon tunnetuimpia kappaleita ovat Oh Well, Man of the World ja Albatross sekä Black Magic Woman. Siitä tuli myöhemmin suuri hitti Santanan versiona.
Vuonna 1970 Green kuitenkin jätti yhtyeen. Syitä olivat huumeet ja mielenterveysongelmat.
Myöhemmin Fleetwood Macista kehittyi käytännössä kokonaan toinen ja toisenlainen yhtye. Se keskittyi valtavirran aikuisrockiin, jonka mestariteoksena pidetään vuonna 1977 julkaistua Rumours-albumia.
Lähtönsä jälkeen Peter Green siirtyi vaihtelevalle soolouralle. Osa sitä oli Peter Green Splinter Group, joka vieraili Suomessa Provinssirockissa 1997 ja Pori Jazzissa vuonna 2001. Myös alkuperäinen Fleetwood Mac kävi Suomessa peräti kolmesti 1960-luvun lopulla. Tuolloin konserttipaikkana oli Helsingin Kulttuuritalo.
Nuoren Peter Green ammattitaidosta ja antaumuksesta kertovat muiden muusikoiden kommentit.
Blueslegenda B.B. King luonnehti häntä "ainoaksi valkoiseksi kitaristiksi, joka saa selkäpiini värisenään."
John Mayall totesi puolestaan 1960-luvulla, että "hän ei ehkä ole parempi kuin Clapton, mutta hänestä tulee paras."