Standardit täyttävä länkkäriparodia

Vetämättömien seriffi (Santtu Karvonen) taitaa sekä pyssyhommat että amerikan kielen.
Vetämättömien seriffi (Santtu Karvonen) taitaa sekä pyssyhommat että amerikan kielen.

Vekke Rämö – ehta pahis – juottaa intiaaneille viskiä, pitää yllä hyvä veli -verkostoa sekä tietenkin rohmuaa hallintaansa niin maat, rahat kuin naisetkin. Onneksi seudulla liikkuu myös Nobodyn ja viileän muukalaisen kaltaisia revolverisankareita, joilla on edellytykset palauttaa rauha villiin Länsi-Suomeen.

Elokuvat, sarjakuvat ja lapsuuden leikit ovat iskostaneet meihin käsityksen ”villistä lännestä”: kaktusaavikoita, pölyisiä pikkukaupunkeja, meluisia saluunoja, korttipelureita, tanssityttöjä, kaksintaisteluja, yksinäisiä ratsastajia, lainsuojattomia, seriffejä, intiaaneja…

Western-genre kuvaa romantisoiden Amerikan uudisasuttajien elämää villeillä rajaseuduilla 1800-luvun lopulla. Mikko Koivusalon käsikirjoittama ja Kari-Pekka Toivosen ohjaama Vetämättömät puolestaan parodioi länkkäri-lajityyppiä. Revolverit tähtäävät umpilisäkkeisiin (sikäli kun niitä ei ole poistettu), eikä Frank ota kuollakseen ennen kuin saa omat – ja siinä sivussa Kreikankin – velat maksettua.

Esitys on tyypillinen linnateatterimainen pikakelauskomedia: rakenteeltaan episodimaisessa sketsikimarassa piisaa muun muassa nokkelaa paikallistettua vitsinvääntöä, verbaalista sutkauttelua, absurdia tilannekomiikkaa sekä toden ja fiktion rajapinnoilla leikittelyä.

Ammattitaitoista
viihdettä

Santtu Karvonen, Miska Kaukonen, Jussi Lampi sekä Sarina Röhr tekevät työnsä ammattitaidolla. Lampi sopii habitukseltaan salamyhkäisen muukalaisen rooliin, mutta suoritus jää väistämättä staattisemmaksi kuin kolmella muulla näyttelijällä, jotka sukkuloivat kukin noin kymmenen eri roolin välillä.

Karvosen, Kaukosen ja Röhrin työskentelyssä on huikea energialataus. Tuttuun tapaan näyttelijät rakentavat hahmonsa tyypiteltyjen karaktäärien, fyysisen ja äänellisen ilmaisun sekä tietysti tiuhaan tahtiin vaihtuvien asujen ja peruukkien avulla.

Linnateatterin komedioissa aiemminkin kunnostautuneet Karvonen ja Kaukonen kirvoittavat yleisöstä makeimmat naurut. Karvonen viihdyttää yleisöä muun muassa ahneena Vekke Rämönä, ”amerikkalaisittain” puhuvana seriffinä, ”miesvihaisena” rouva Simberginä sekä velttona Elmeri-teininä.

Myös Kaukonen tekee lukuisia hupaisia rooleja esimerkiksi kirkasotsaisena Nobodyna (jolla sentään on oma tunnari ja ylioppilastutkinto), homokliseillä leikittelevänä seurankipeänä ratsastajana sekä viinaan menevänä pappina.

Linnateatterin tiukkatempoinen kesäpläjäys on sitä jo standardisoitunutta laatua, jota katsojat ovat vuosien varrella oppineet odottamaan. Edes esityksen skenografinen ilme ei tarjoa mitään uutta: pyörivä keskinäyttämö mahdollistaa vauhdikkaasti vaihtuvat simppelit näyttämökuvat ja taustasermin lukuisista kulkuaukoista on luontevaa tulla ja mennä kiihkeässä rytmissä.

Teatteritaiteellisesti esitys ei siis erityisemmin yllätä. Se on kuitenkin vankalla ammattitaidolla tehtyä kelpo viihdettä, joka ilman muuta ansaitsi ensi-iltayleisön antamat runsaat naurut ja aplodit.

Mikko Koivusalo: Vetämättömät – Balladi villistä Länsi-Suomesta. Linnateatteri, ohjaus Kari-Pekka Toivonen, lavastus Markus Tsokkinen, puvustus Tiina Valkama, valot Esa Näykki, äänet Jussi Vuola, maskeeraus ja peruukit Minna Pilvinen, koreografia Oula Kitti. Ensi-ilta 30.5. Emma-teatterissa.

ANNINA KARHU