Näyttelyarvostelut

Arkipäivän punk-estetiikkaa

Sampsa Sarparanta: Angry Birds
Sampsa Sarparanta: Angry Birds

• Sampsa Sarparanta: War Paintings/Sotamaalauksia Vanhan Raatihuoneen Galleriassa 17.3. asti.

Kuvataiteilija Sampsa Sarparanta (s. 1973) kiteyttää tuntojaan nykypäivästä toteamukseen ”koko ajan tuntuu kuin olisi uhri”. Oravanpyörästä olisi pyristeltävä ulos, taiteilijan sanoin ”pistää kiinni helvetin (tieto)kone” ja maalata sotamaalaukset kasvoille. Kantaaottavista kuvista tunnettu No Shame -punk-bändin laulaja-kitaristi on tässä näyttelyssä syventänyt ilmaisuaan entisestään. Suorasukainen yhteiskuntakriitikko onnistuu useimmissa teoksissa tavoittamaan oivallisesti arkipäivän punk-asenteen.

Sarparanta on aiemmissa teoksissaan käsitellyt muun muassa Sudanin nälänhätää ja Leafin tehtaan irtisanottuja työntekijöitä. Jotkut saattavat muistaa taiteilijan myös vuoden 2011 Mäntän kuvataideviikoilta. Sarparannan Parempaa kuin seksi -teoksen (2007) on voinut bongata myös Ismo Alangon uuden Maailmanlopun Sushibaari -levyn kannesta. Keskeisiä teemoja taiteilijalle ovat lapsuuden viattomuus, kantaaottavuus sekä taiteilijan lähipiiri.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hyvän vartijat

Sarparannan fotorealistisissa maalauksissa figuurit asettuvat kuvattaviksi. Mieluinen malli on puoliso, joka esiintyy neljässä teoksessa kuten intiimissä, verbaalis-visuaalisessa kiteytyksessä Osa joka minulle on annettu. Puoliso on kanssakärsijä ja taistelija Yleinen syyttäjä -teoksessa kuvatun taiteilijan itsensä kanssa. Teosnimissä on samaa draamantajua kuin siveltimen jäljissä. Ne toimivat ”systeemin” kielellisinä metaforina. Ammutaanhan niitä hevosiakin -maalauksessa raadollista nyky-yhteiskuntaa kommentoi nuoren hymyilevän tytön kuva.

Lapset ovat vailla sotamaalauksia. He ovat yhä viattomia, mutta kilpailuhenki ja pahuus ovat hiipimässä myös heidän maailmaansa. Aikuisen näkökulmasta esitetty, valkoisella aksenttivärillä piristetty Angry Birds muistuttaa muiden kanssa jaetun ajan merkittävyydestä, mutta myös makaaberilla tavalla lasten maailmaan työntyvästä konsumerismista.

Kaiken hyvän vartija -maalauksessa pieni poika on puettu paitaan, jossa Barbabravo – barboista se, joka halusi aina olla johtaja ja joka oli välillä liian ylpeä – nostelee painoja. Kuvallisen ja sanallisen viestin ambivalentti suhde onkin ominaista taiteilijan tavalle kommentoida nyky-yhteiskuntaa.

Pedot

Kapitalistinen yhteiskunta rinnastetaan näyttelyssä saalistajiin. Poppamiehessä Nokia-johtaja Stephen Elopin kasvot on maalattu punaisella ja mustalla. Sen rinnalle on ripustettu Syö tai tule syödyksi, joka esittää kahta leopardia haaskan kimpussa. Jännitteisen kuvaparin voi tulkita esittävän symbolistisesti tilannetta, joka kohtasi 850 salolaista tuotannon lopettamispäätöksen myötä.

”Mitä jää, kun koko systeemi tuntuu väärältä?”, kysyy taiteilija. Sarparannan tapauksessa vahvoja ja monimerkityksellisesti puhuttelevia kuvia – ja esimerkkejä siitä, miten kauniita sävyjä harmaasta löytyy.