Teosharvinaisuus aloitti Kansallisoopperan kauden

Massenet ja lihallisen rakkauden kirot

Thaïs-oopperan näyttämöllepano on häkellyttävän kaunis. Nimiroolin laulaa Sabina Cvilak (oik.),  munkki Athanaëlina nähdään Jaakko Kortekangas.
Thaïs-oopperan näyttämöllepano on häkellyttävän kaunis. Nimiroolin laulaa Sabina Cvilak (oik.), munkki Athanaëlina nähdään Jaakko Kortekangas.

•  Jules Massenet: Thaïs. Suomen kansallisooppera, ohjaus Nicola Raab, lavastus ja puvut Johann Engels, valaistus Linus Fellbom, kapellimestari Mikko Franck. Ensi-ilta 25.2.

Suomen kansallisoopperan kevään ensimmäisessä ensi-illassa nähtiin todellinen teosharvinaisuus, ranskalaisen Jules Massenet’n (1842–1912) Thaïs. Tämä 1894 kantaesityksensä saanut, musiikiltaan värikylläinen, uskonnollista ristiriitaa käsittelevä ooppera oli omana aikanaan vetonaula, ja esimerkiksi Pariisissa sitä esitettiin yhtäjaksoisesti 1950-luvulle saakka. Sittemmin sen suosio on pikkuhiljaa hiipunut.

Varhaiskristilliseen aikaan sijoittuvan Thaïs’n tarina perustuu keskiaikaiseen legendaan kääntymyksen tekevästä kurtisaanista, josta Anatole France (1844–1924) kirjoitti romaanin. Tyylinsä näkökulmasta ooppera edustaa ranskalaista lyyristä oopperaa vastakohtana mahtipontiselle grand operalle, mutta samalla se myös sisältää orientalistisen, kuvitteellista itää eli Orienttia kuvaavan oopperan perusainekset.

Sekä oopperan musiikissa että libretossa näyttäytyy binaarisuus, jossa toiseutta luova ero tehdään lännen ja idän, miehen ja naisen sekä oikean ja väärän uskon välillä.

Konventioiden
sekoitus

Kauneudestaan kuulu Thaïs edustaa teoksessa vanhaa Venus-uskontoa, jossa hallitsevat aistillisuus ja erotiikka. Hänen vastavoimansa on kerjäläismunkki Athanaël, joka edustaa läntisen oikeaoppisuuden huippua, askeettista maailmastavetäytymistä.

Thaïs-kurtisaanin musiikki sisältää sensuelleja, kromaattisia puhallinmelodioita ja eksoottisia lyömäsoitinvärejä, jotka voidaan ymmärtää Orientin musiikillisiksi representaatioiksi. Munkkiyhteisön musiikki on puolestaan kolmisointuista, harrasta ja koraalinomaista, toisin sanoen länsimaista, puhdasoppista ja ”oikeaa”.

Thaïs on eriskummallinen sekoitus 1800-luvun oopperakonventioita. Ylellisten palatsien vaihtuminen aavikon kurjuuteen on tuttu asetelma Puccinin Manon Lescaut’sta, ja munkkiyhteisön tila oopperan viimeisessä näytöksessä viittaa Wagnerin Parsifaliin ja ritariyhteisön rappioon ennen pitkäperjantain ihmettä. Assosiaatiota Saint-Saënsin orientalistiseen Samson et Dalilaan ei myöskään voi välttää.

Sabina Cvilak
illan tähti

Oopperan ensimmäisessä kohtauksessa Athanaëlin vanhanaikainen uskonpaatos ja käännytysvimma näyttäytyvät vastenmielisinä, sillä jo alkuasetelmasta voi päätellä, että munkin syvin motivaatio ei ole kauniin kurtisaanin sielun pelastaminen vaan puhdas himo.

Oopperan päättyessä roolit ovatkin kääntyneet päälaelleen: Thaïs’ta tulee pyhimys ja Athanaëlista synnintekijä.

Jos teoksen perusongelmasta pääsee yli, sen ihana musiikki ja häkellyttävän kaunis, Johann Engelsin suunnittelema näyttämöllepano ja Nicola Raabin soljuva ohjaus vievät mukanaan.

Ooppera on nimittäin sijoitettu epämääräiseen aikaan romanttisessa lähimenneisyydessä, ja koska oopperan päähenkilö on sekä kurtisaani että estraditaiteilija, näyttämölle on rakennettu teatteri. Tämä vanha teatteri teatterissa -kikka toimii erinomaisesti ja luo taianomaiset puitteet oopperan sisäkohtauksille.

Myös Thaïs’n makuuhuone toisessa näytöksessä on visuaalisesti upea. Ja kun oopperaan sisältyvä erillisenä orkesterinumerona tunnetuksi tullut, kurtisaanin kääntymyksen symbolina toimiva meditaatiomusiikki alkaa, kokemus on mieleenpainuva.

Myös musiikillisen toteutuksensa puolesta Kansallisoopperan Thaïs oli laatutyötä. Ainoa kauneusvirhe liittyi suomalais-ugrilaisiin kielenkannattimiin huonosti istuvaan ranskan kieleen ja sen ääntämykseen. Erityisesti alun mieskuorokohtaus olisi kaivannut lisää harjoitusta.

Illan tähti oli Thaïs’n roolissa ihanasti laulanut sopraano Sabina Cvilak, jonka vastavoimana, munkki Athanaëlin vaativassa roolissa nähtiin baritoni Jaakko Kortekangas. Niciaan, nuoren filosofin roolissa kuultiin puhtaan ja kirkkaan tenoriäänen omaavaa Luc Robertia. Jyrki Korhonen, Anna-Kristiina Kaappola, Hannele Aulasvuo, Sari Nordqvist ja Tapani Plathan tekivät hyvää työtä.

LIISAMAIJA HAUTSALO