Pohjolan Picasson värit hehkuvat Turun taidemuseossa

Reidar Särestöniemen (1925-1981) öly-  ja temparamaalaus kankaalle, Ilves, Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti
Reidar Särestöniemen (1925-1981) öly- ja temparamaalaus kankaalle, Ilves, Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti

– Unohdan usein mihin nisäkäslajiin kuulun; en ainakaan ihmistä pidä hauskimpana elukkana maailmassa, kerrotaan Reidar Särestöniemen pohtineen olemistaan.

Ajatus näkyy taiteilijan tuotannossa, jota Turun taidemuseo esittelee kevään ajan. Näyttely Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille koostuu 46 työstä. Aiemmin Turussa on nähty vain Särestöniemen (1925–1981) yksittäisiä töitä.

Selkeää ihmishahmoa useammin Särestöniemi maalasi eläimiä, ilveksiä, pässejä, karhuja ja jopa kaloja – tosin kuivalla maalla. Porot olivat lappilaiselle taiteilijalle taustalla esiintyviä statisteja.

Taiteilija käytti eläimiä itsensä symbolina, kertoo Rovaniemen taidemuseon johtaja Hilkka Liikkanen.

– Tärkein oli pässin näköinen taivaanjaara, eräänlainen suojeluseläin, jota Särestöniemi maalasi pientä taukoa lukuun ottamatta koko elämänsä ajan.

– Riekko edustaa herkkyyttä, ja ilves toisaalta raivokasta voimaa, mutta myös seksuaalisuutta, selittää Mia Haltia Turun taidemuseosta.

Hän on koonnut näyttelyn Rovaniemen taidemuseon hallinnoimasta kokoelmasta, johon kuuluu 194 Särestöniemen teosta. Teokset omistaa Kirsi ja Keio Eerikäisen taidesäätiö.

Pohjolan Picassoksikin kutsutun Särestöniemen ura lähti nousukiitoon heti ensimmäisen yksityisnäyttelyn (1959) jälkeen.

– Moskovassa opiskellut taiteilija oli yhtä aikaa kommunisti ja kapitalisti. Kun hänen työnsä nousivat 1960-luvulla kulttuurieliitin suosioon, hän osasi hinnoitella ne asianmukaisesti, Haltia sanoo.

Särestöniemen tunnusmerkiksi muodostuivat voimakkaat värit. Hän erottui aikalaisistaan myös muuten.

– Informalismi oli jo vallannut Suomenkin taidemaailmaan. Särestöniemi yhdisti abstraktiin myös esittävyyttä.

Näyttely on esillä 28. huhtikuuta asti.

Museon studiossa irakilaissyntyinen Adel Abidin kyseenalaistaa sukupuoleen liittyviä stereotypioita valokuvanäyttelyssään Camel Toe (Kamelinvarvas).

TS–STT

Reidar Särestöniemen (1925-1981) öly-  ja temparamaalaus kankaalle, Kansanmusiikilla viritetty omakuva, Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti
Reidar Särestöniemen (1925-1981) öly- ja temparamaalaus kankaalle, Kansanmusiikilla viritetty omakuva, Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti
Reidar Särestöniemen (1925-1981) ölymaalaus kankaalle Iltapakkanen ja kuunsirppi Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti
Reidar Särestöniemen (1925-1981) ölymaalaus kankaalle Iltapakkanen ja kuunsirppi Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti
Reidar Särestöniemen (1925-1981) ölymaalaus kankaalle, Jumala, jota en koskaan tavannut - Minä ja Hemingway, Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti
Reidar Särestöniemen (1925-1981) ölymaalaus kankaalle, Jumala, jota en koskaan tavannut - Minä ja Hemingway, Kirsi ja Keio Eerikäisen säätiön kokoelmasta, kuvattu Rovaniemen taidemuseolla. Lehtikuva/ Arto Liiti