• Julian Barnes. Kuin jokin päättyisi. Suom. Kersti Juva. WSOY 2012. 157 s.
Julian Barnes (s.1946) on yksi arvostetuimmista brittiläisistä nykykirjailijoista. Hän sai vuoden 2011 Man Booker Prizen romaanistaan Kuin jokin päättyisi (The Sense of an Ending, 2011). Hänet tunnetaan Suomessa erityisesti romaanista Flaubertin papukaija vuodelta 1984, eikä häneltä ole 2000-luvulla suomennettu muuta kuin Kuin jokin päättyisi.
Uutuusromaani nousee kuitenkin toivottavasti myös luetuimpien kirjojen listalle, sillä se on kaikessa arkisuudessaan hieno taideteos.
Barnesin romaani kertoo 1960-luvun lontoolaisista koulupojista, joista kasvaa kirjan aikana vanhenevia miehiä. Heidän ystäväpiirinsä hajaantuu ja elämä vie heidät eri suuntiin.
Romaanin kertoja Tony elää hiljaisia eläkepäiviä itsekseen, kun hän saa yllättävän perinnön: nuoruuden tyttöystävän äiti jättää hänelle perinnöksi päiväkirjan, joka vie Tonyn ajatukset takaisin nuoruuteen.
Romaanin rakenne toimii hienosti rinnastaen nuoruusvuodet ja vanhuuden. Aika niiden välissä muuttuu lähes merkityksettömäksi. Vain nuoruuden haaveiden ja toiminnan ymmärtäminen on tärkeää. Tuliko unelmat lunastettua? Mitä nuoruusvuosina todella tapahtui? Kehittyykö ihminen lopulta lainkaan elämän aikana? Nämä kysymykset nousevat romaanin ytimeksi.
Tavoittamaton todellisuus
Koulupoikien tiivis ryhmä harrastaa filosofiaa ja pohtii poikamaisella kärjekkyydellä elämän arvoja. Luokalle tulee uusi poika, Adrian, joka on muita lukeneempi ja osaa tiivistää ajatuksensa tyylikkäämmin. Toiset alkavat ihailla häntä. Adrian pääsee Oxfordiin opiskelemaan filosofiaa ja hänen tulevaisuutensa näyttää loistavalta. Yllättäen hän kuitenkin tekee itsemurhan.
Elämänsä loppupuolella Tony tahtoo ymmärtää, miksi niin kävi. Hän alkaa jäljittää menneisyyden tapahtumia ensin muistojensa kautta. Hän koettaa haastatella muita ja kysellä heidän muistoistaan. Mutta voiko muistoihin luottaa?
Tärkeäksi nousee vastuu omasta toiminnasta, joka tapahtui kymmeniä vuosia sitten. Tonylle paljastuvat hänen omien tekojensa seuraukset, mutta myös kadotettujen ystävien elämän traagiset käänteet. Hän koettaa toimia moraalisesti oikein, mutta tunnustaa, ettei ole oppinut paljoakaan.
Kuitenkin Tonyn kertova ääni tuntuu ennen muuta viisaalta, ei ylevällä vaan arkisella tavalla. Toisaalta kyse on 1960-luvulla nuoruuttaan eläneiden sukupolvikokemuksesta, toisaalta romaani on yleisinhimillinen ja ajaton.
Barnes onnistuu kaiken kaikkiaan luomaan eläviä ihmisiä, koskettavia tunteita ja koukuttavan juonen. Loppuratkaisu tuntui tulevan hieman yllättäen, mutta sekin jäi mukavasti vaivaamaan mieltä lukemisen jälkeen. Romaani on täynnä pieniä mietelmiä, jotka saavat pysähtymään ja pohtimaan elämää. Kuin jokin päättyisi on viime vuoden parhaita käännöskirjoja, joka pohtii tavallisen elämän elämistä mitä kiinnostavimmalla tavalla. Barnesin ikätoveri, suomentaja Kersti Juva tavoittaa 60-luvulla nuoruutensa eläneen sukupolven äänen hienosti suomeksi.
