Kustantamot ovat siirtymässä kirjojen julkaisussa niin sanottuun tarvepainatukseen. Tämä mahdollistaa aiempaa pienempien painosmäärien ottamisen, mikä leikkaa muun muassa varastointikuluja.
Alkuun digipainamisesta riemuitsivat ennen kaikkea pienkustantajat. Nyt siihen ovat alkaneet siirtyä myös suuret kustantamot.
– Tarvepainatuksella on hirveän suuri merkitys, koska varastonhallinta on muodostunut koko kirja-alalla niin isoksi asiaksi. Nykyään teemme kirjoja sitä mukaa kuin on kysyntää. Tarvepainatuksen yleistyttyä onkin ruvettu puhumaan painosten sijaan valmistuseristä, kertoo WSOY:n kustantaja Leena Majander.
Tammessa tehtiin jo 2000-luvun alussa laaja kokeilu tarvepainatuksen käyttämisestä. Silloin hinta osoittautui liian kovaksi, eikä laatukaan riittänyt.
– Nykyään käytämme tarvepainatusta koko ajan ja enenevissä määrin, erityisesti uusintapainoksiin. Lisäksi pieniin, esimerkiksi runokirjojen ensimmäisiin painoksiin tarvepainatus soveltuu hyvin, toteaa Tammen kirjallisuusyksikön johtaja Outi Mäkinen.
Otava tekee toistaiseksi vain 5–10 kirjaa vuodessa tarvepainatuksena.
– Viimeksi tarvepainatimme Imre Kertészin Tappion Helsingin kirjamessuille, koska Unkari oli teemamaa, selvittää Otavan viestintäjohtaja Liisa Riekki.
Tarvepainatuksen edelläkävijän, BoD – Books on Demandin toimitusjohtaja Florian Geuppert uskoo, että tarvepainatus nousee jatkossa pääasialliseksi tavaksi painaa. Kehitys nähdään samansuuntaisena Suomen johtavassa tarvepainattajassa Hansabookissa.
LUE LISÄÄ MAANANTAIN TURUN SANOMISTA
