Lippuluukuilla mainiosti tuottanut Woody Allenin Midnight in Paris -elokuva (2011) oli häpeämättömän hurmaava romanttinen fantasia, jonka menestysreseptiä Eurooppaan ihastunut ja asettunut newyorkilaisohjaaja koettaa toistaa uusimmassa elokuvassaan To Rome with Love.
Edeltäjäänsä paljon köykäisemmäksi komediaksi Allenin rakkauskirje Roomalle kuitenkin jää, vaikka elokuvassa onkin paikoitellen näpsäkkää dialogia, herkullisia henkilöhahmoja ja hurmaava musiikkiraita ohjaajalleen ominaiseen tapaan. Allenin Roomassa yritetään kovasti päästä fellinimäisen absurdeihin tunnelmiin, mutta lopputulokseksi on saatu pitkitettyjen vitsien raskauttama löysähkö komediakeitos, jonka toisistaan irrallisista tarinoista ei yhdessä kasva mitään isompaa.
Ikivihreillä italialaisiskelmillä ja oopperakatkelmilla kuorrutettu, postikorttimaisemissa kuvattu To Rome with Love jää kokonaisuutena ulkokohtaisen söötiksi romanttisten sattumusten sikermäksi. Elokuva kerää erillisissä episodeissaan ikuiseen kaupunkiin sekalaisen seurueen Allenille tyypillisiä haaveilijoita ja haihattelijoita. Mukana on sekä eksoottisiksi karrikoituja italialaisia että tietenkin myös amerikkalaisia, jotka ikuinen kaupunki huumaa tavalla tai toisella. Moni on vailla lempeä, moni sortuu petokseen ja vielä useampi itsepetokseen. Ollaan Allenin omimmalla tontilla, sekä hyvässä että pahassa.
Vaihteeksi taas kameran toisellekin puolelle siirtynyt Allen on varannut itselleen roolin rasittavan neuroottisena, eläköityneenä oopperaohjaajana, joka yrittää pakkomielteisesti päästä tekemään comebackin huomattuaan tulevan vävypoikansa isän laulunlahjat. Suihkussa komeasti hoilaavaa hautausurakoitsijaa esittää oikea italialaistenori Fabio Armiliato, ja tämän tarinalinjan huipentavassa oopperaperformanssissa onkin jo huikean hilpeää absurdiutta, joka muuten jää elokuvassa puolitiehen yrityksestä huolimatta.
Toisessa tarinassa seurataan Roberto Benignin näyttelemän paikallisen pikkuvirkamiehen ja perheenisän yhtäkkistä nousua hetken kestäväksi kertakäyttöjulkkikseksi. Satiiri julkisuudenkipeitä houkkia ja turhia julkkiksia tekevää mediaa kohtaan jää turhankin kiltiksi. Kolmas juonilinja pyörittelee jokseenkin tyhjänpäiväisesti maalta Roomaan saapuvaa nuorta avioparia, joka eksyy toisistaan ja tahoillaan maistamaan kiellettyä hedelmää. Penelope Cruz pistää tässä jaksossa päitä pyörälle ihanan lihallisena joskin samalla umpikliseisenä ilotyttönä.
Neljännessä tarinassa Alec Baldwin esittää amerikkalaista arkkitehtiä, jonka loma Roomassa muuttuu nostalgiseksi, todellisuuden tuolle puolen kurottavaksi aikamatkaksi miehen omaan nuoruuteen. Haikeasti jälkiviisasteleva ja nuoruuden idealismin edessä taipuva arkkitehdin tarina on suloisuudessaan ja kaikessa romanttisessa ylilyövyydessään lopulta varsin onnistunut.
To Rome with Love. Ohjaaja Woody Allen. Kinopalatsi 2 & 7. S, 1 h 52 min.
2* (kaksi tähteä)
PÄIVI VALOTIE
