Sofi Oksanen tekee sen jälleen eli kirjoittaa monitasoisen, vetävän ja haastavan romaanin. Kun kyyhkyset katosivat jatkaa kirjailijan Viron lähihistoriaa käsittelevää romaanisarjaa pureutuen tällä kertaa kahteen aikajaksoon. Saksan miehitysvaihe 1940-luvun alussa sekä 1960-luvun alkupuoli ovat romaanin aikatasoina, ja niiden välinen kausi jää kertomatta auki ja siten lukijan pääteltäväksi.
Oksasen tähänastiselle tuotannolle on ollut ominaista paneutua rankkoihin aihealueisiin eikä Kun kyyhkyset katosivat -teos poikkea tästä linjasta. Uusi romaani ei hyökkää päälle yhden asian ajajana vaan sen kantaaottavuus hivutetaan esiin rivien välistä kuin haastamalla lukijaa tekemään omia valintojaan.
Romaani käsittelee laajalla tasolla inhimillisyyden katoamista ja totuuden suhteellisuutta sekä etenkin ihmisten tekemiä valintoja aikana, jolloin jo itse valintatilanne on nurinkurinen ja pakottaa huonoihin valintoihin. Teos onnistuu manaamaan esiin kysymyksiä niin valitsemisen vapaudesta, valinnan perusteista kuin mahdollisuudesta olla tekemättä valintoja.
Nämä kysymykset konkretisoituvat romaanin kuvaamana historiallisena ajanjaksona, jolloin saksalaiset eli romaanin sanaa käyttäen hitleristit miehittävät Viron ja alkavat ideologiansa mukaisesti viedä vääräuskoisia tai vääräaatteellisia keskitysleireihin. Kyyhkyset katoavat saksalaisupseerien illallisherkuiksi, kun virolaiset kamppailevat elämästä selviytymisen kanssa.
Kenen joukossa seisot -kysymys materialisoituu romaanin keskeisten henkilöiden maailmassa valintana liittyä miehittäjien joukkoon tai vastustaa heitä, on sitten kyseessä 1940-luvun saksalaiset tai laajemman aikakauden Neuvostoliitto.
Oksasen taitavuus tarinan luojana ja kielen kuljettajana toimii hienosti, vaikka teoksen juonet risteytyvät monimutkaisiksi. Romaaniin kehkeytyy myös arvoituksellisuutta aukkoisuudesta, tosin aivan lopussa keskushenkilöiden kohtalot selviävät jopa karmaisevalla tavalla.
Historiallinen ajankuva on äärimmäisen havainnollista ja sen rikkaus näkyy runsaissa yksityiskohdissa, jotka kattavat elämän kaikkia mahdollisia alueita. Samalla ajankuva on järkyttävää, mutta kuvattu aika elää kirjoituksessa myös makuina, hajuina, ilmaisuina ja kielenkäytön tapana, jotka tuovat eletyn arjen konkreettisesti esiin. Todelliset paikat ja tapahtumat risteytyvät hedelmällisesti kuvitellun maailman kanssa.
Kun kyyhkyset katosivat keskittyy aikakausien kuvaamiseen yksilöiden kautta. Keskeisiä henkilöitä ovat serkukset Roland ja Edgar sekä Edgarin vaimo Juudit, joiden valintoihin romaani pureutuu. Kenestäkään heistä ei ole perinteiseksi sankariksi vaikka erityisesti Roland pyrkii noudattamaan vanhoja ritariaikaisia hyveitä kaimansa Raivoisan Rolandin tapaan.
Roland taistelee raivokkaasti metsäveljissä, ja hitleristien miehittämässä maassa hän jatkaa vastarintatoimintaansa avustamalla pakolaisia pois Virosta. Hän taistelee itsenäisen ja vapaan Viron puolesta myös siksi, että hänen Rosalie-kihlattunsa surmataan epäselvissä olosuhteissa.
Juuditin ja Edgarin kautta romaanista tulee myös onnettoman avioliiton tarina. Juuditissa Oksanen kuvaa koskettavasti ristiriidoissa vellovan naisen, jonka toiveet täysinäisestä elämästä rakastavassa avioliitossa romahtavat, kun Edgar ei ole kiinnostunut hänestä ollenkaan.
Juudit on altis rakastumaan ensi silmäyksellä saksalaiseen upseeriin, ja hänestä tulee sotamorsian, joka kokee todellista rakkautta mutta kärsii sen moraalisista seurauksista.
Oksasen luomia henkilöitä ei voi pitää miellyttävinä hahmoina, vaan he ovat juuri niin ristiriitaisia ja heikkoja kuin ihmiset oikeastikin ovat. Tosin kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää vaan saada ajattelemaan toisin ja uusiksi, ja siinä Oksasen hahmot onnistuvat hienosti.
Keskushenkilöistä mielenkiintoisin ja ajattelemaan usuttavin on Edgar, varsinainen kameleontti mieheksi. Hahmolla on historiallinen esikuvansa, mikä lisää miehen kiinnostavuutta.
Romaanin aikana Edgar ottaa lukuisia identiteettejä ja kääntää takkiaan. Rolandin rinnalla hän on taistellut metsäveljissä, saksalaisten saapumisen myötä hän muuttuu Eggert Fürstiksi, tunnolliseksi ja tomeraksi hitleristien apuriksi. Saksalaisten vaihtuessa neuvostoliittolaisiksi hänestä tulee toveri Parts, kiihkeästi KGB:tä ja sen vaihtuvia muotoja avustava toimija, joka ilmiantaa vaarallisia aineksia.
Edgar on armoitettu väärentäjä ja valehtelija, joka hallitsee erilaisia käsialoja ja omaa erinomaisen muistin. Edgar taitaa myös fyysisen ulkomuotonsa muuntelemisen roolin mukaiseksi kuin parhaimmat näyttelijät.
Romaanin aikana ei käy täysin selväksi, mikä ajaa Edgarin valitsemaan aina hallitsijoiden puolen. Kyse on vallanhalusta, taloudellisista eduista ja etenkin siitä, että hän nauttii kyvystään manipuloida ja huijata niin monia.
Edgarin ja Rolandin monimutkaisen suhteen kautta Oksanen kirjoittaa esiin kysymyksen totuudesta ja historiankirjoittamisesta. Roland on kirjoittanut muistiinpanoja metsäveljien toiminnasta, kuolleista kanssaveljistä ja kaikesta mahdollisesta tapahtumisesta.
Kirjatessaan näitä asioita ylös Roland käyttää salaista koodistoa ja varoo tarkkaan kirjoittamasta ylös kenenkään henkilötietoja.
Roland kirjoittaa siksi, että lopullinen totuus tulisi joskus ilmi. Toisenlaista historiankirjoitusta edustaa toveri Parts. 1960-luvulla hän nimittäin kirjoittaa hitleristien aikakaudesta neuvostoliittolaisten toimeksiannosta.
Edgarin suhde totuuteen on tyystin erilainen kuin Rolandilla. Hän keksii hirmutekoja, joissa hän hyödyntää tarpeeksi totta -periaatetta eli hän liioittelee hitleristien tekemiä kauheuksia.
Toveri Partsin kirjasta tulee menestys ja hän itse jatkaa identiteettimatkailuaan. Sen hän tekee toisten, niin Rolandin kuin Juuditin ja lukuisten kavaltamiensa ihmisten kustannuksella.
Oksanen kuvaakin maailmaa, jossa totuudesta on tullut vaihtokauppaa ja vallanpitäjien valtakuntaa. Samalla romaani kertoo kuitenkin koskettavaa tarinaa siitä, miten ihmiset pyrkivät pitämään kiinni jostakin, elämästä, rakkaudesta, huolimatta vallanpitäjien vaihtumisesta.
KAISA KURIKKA
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Like 2012, 366 s.
