Kolmannessa romaanissaan Arne Nevanlinna jatkaa hersyvien henkilöhahmojen luomista. Ensin oli Marie (2008), sitten Hjalmar Jansson (2010), joka piipahtaa taustahenkilönä myös uusimmassa, Varma Siviä Eldeniuksesta kertovassa romaanissa. Kuten edellinen Hjalmar-teos, myös Varma yltyy sellaiseen tarinointiin, jota lukiessa on vaikeaa mutta ehdottoman hauskaa yrittää pysytellä perässä.
Varma S. Eldenius on pappissuvun jälkeläinen, matemaattinen erikoislahjakkuus, jonka tynnyrivartaloa kannattelevat lyhyet jalat. Yksin elävä nainen luottaa rationaalisuuteen melkeinpä nipottamiseen asti ja ihailee Itä-Saksalle ominaista järjestelmällisyyttä. Sosiologit ja hieman myös humanistit ovat Varmalle punainen vaate, ihmislaji, joka ei ymmärrä matemaattisista totuuksista. Hän itse ymmärtää yhtälöitä niin paljon, että tekee loistavan väitöskirjan muutamassa kuukaudessa.
Varma asuu Helsingissä lapsuudenkodissaan, jossa äidin ja isän hahmot kulkevat mielikuvissa. Hampus-isää ja Tekla-äitiä Varma sinuttelee vasta näiden kuoleman jälkeisissä muistikuvissaan. Takautumien kautta selviävätkin isän sotakokemukset ja nuoruuden seikkailut sekä Varman omat lapsuudenmuistot.
Pääsääntöisesti romaanissa eletään kuitenkin aikaa, jolloin Berliinin muuri murtuu ja Neuvostoliitto muuttaa muotoaan. Varma työskentelee tuolloin tilastotieteilijänä oudossa firmassa, jonka toimenkuvana on tehdä gallupeja erilaisiin tarkoituksiin.
Eräänä päivänä Varma salakuulee kummallisen keskustelun toimitusjohtajan huoneessa, jonka mukaa firma muokkailisi kyselyjen tuloksia tilaajien haluamaan suuntaan. Tämän seurauksena hän kopioi salaa kaikki johtajan disketit ja kätkee ne kotisohvan pehmustuksien uumeniin. Tästä lähtien kaikki alkaa muuttua epävarmaksi Varman elämässä.
Veijareita ja vakoojia
Myös kerronnan kuljetus muuttuu. Romaani alkaa Varman henkilömuotokuvan moniulotteisella piirtämisellä, mutta se päättyy veijarimaiseen vakoilutarinoinnin irvailuun ja ironisointiin. Vedenjakajana toimii Varman matka itäiseen Berliiniin. Varma luulee osallistuvansa konferenssiin, mutta tilaisuus paljastuukin kansainvälisen vakoojajoukon juhlatilaisuudeksi.
Varmastakin sukeutuu jonkinasteinen agentti, joka selvittelee kohtaamiaan kummallisia vastoinkäymisiä ja vääryyksiä. Seuraa kuulusteluja SUPOssa, valehahmoja, lavastettuja rahanvaihtotilanteita ja vaikka mitä mielikuvituksellisia kohtauksia. Kuin James Bondia matkien henkilöt esittelevät itsensä tyyliin Jansson, Hjalmar Jansson.
Vakoojien toiminta näyttäytyy Nevanlinnan käsittelyssä melkeinpä harrastelijoiden puuhastelulta, hassuilta rahanhimoisten amatöörien tempuilta, mikä tietysti antaa omanlaisensa näkökulman vaikkapa julkisuudessamme käytyyn STASI-keskusteluun. Romaanin kaksijakoisuus hämmentää virkistävästi suomalaisen perusrealismin puitteita, joskin kertojan ote höllentyy löysäksi teoksen loppupuolella. Aivan kuin tapahtumien kiivas tempo ei antaisi kynälle aikaa tavoittaa ajatuksiin varmuutta. Varma Siviä Eldeniuksen aiempi vakaa ja takuuvarma identiteetti sekä elämisen rutiinit muuttuvat totaalisesti yhtä jalkaa romaanin kerronnan muutosten myötä.
Yksi asia seuraa Varmaa, ja romaanin kuljetusta, alusta loppuun. Se on Varman kaikissa elämäntapahtumissa mukana vaikuttava salaperäinen varjo. Nimittäin Warjo, Klaus Warjo.
Arne Nevanlinna: Varma. WSOY 2012, 338 s.
KAISA KURIKKA
