Kirja-arvostelut

Tyttö kuin orava, poika kuin käärme

•  Annukka Salama: Käärmeenlumooja. WSOY 2012. 330 s.

Annukka Salaman nuorille suunnattu esikoisteos Käärmeenlumooja lähtee liikkeelle monille tutusta ajatusleikistä: jos olisit eläin, mikä olisit?

Notkean ja taitavan Unnan sisällä asuu orava. Sosiaalisesti avuttoman tytön elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän tutustuu skeittirampin tapahtumien yhteydessä Rufukseen, Ronniin, Jooneen ja Vikkeen.

Pojat kertovat Unnalle olevansa faunoideja, ihmisiä, joiden perimä tulee yli 50-prosenttisesti voimaeläimeltä. Viimeinkin 16-vuotias Unna on löytänyt porukan, johon kokee kuuluvansa, vaikka kuulee olevansa faunoidinakin ainutlaatuinen. Kaikki muut ovat nimittäin poikia.

Fantasian ja
toden rajalla

Käärmeenlumooja kulkee hauskasti fantasian ja toden rajamailla. Miljöö on pääasiassa ihan realistinen, mutta tunnistamaton suomalainen pikkukaupunki.

Skeittaus ja kaljoittelu yleisissä puistoissa samoin kuin kevyt häiriköinti rajatietoon keskittyvässä festivaaliteltassa tuntuvat tutuilta nuorison kesähuveilta, eikä Salama lähde niitä moralisoimaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haahuilua kesäyössä onkin riittämiin, mutta Unna on täysillä mukana ensimmäistä kertaa elämässään ja kokee villiä riemua. Rakastuminenkin tekee tuloaan, ja kun vietit ovat eläimen tasoa, seksi pyörii mielessä ja jutuissa paljon.

Ihmisistä tehdään kirjassa kivoja huomioita voimaeläimistä käsin, mutta on harmillista, että keskustelut jäävät vähän turhankin pinnalliseksi kaverikiusoitteluksi siitä, kuka tuntee vetoa keneenkin.

Suuri ongelma tehdään myös siitä, pitääkö mökille menneille vanhemmille kertoa itse, ettei mene kotiin yöksi, vai käräyttääkö isosisko. Unna on porukan ainoa, joka asuu vielä kotona.

Metsästäjä
liikkeellä

Kirja piristyy heti, kun kuvioihin saadaan eläimellisten faunoidien metsästäjä ja vaaran tuntua kesäyökännäilyn sijaan. Fantasian piirteet istuvat hyvin tavanomaiseen kaupunkikuvaan ja vielä korostuvat loppua kohti.

Käärmeenlumoojaa mainostetaan uuden sarjan avauksena. Sen verran moni asia jääkin teoksen lopussa auki, että Rufuksen porukasta olisi mukava lukea lisää, esimerkiksi miten Unna ja harakkamainen rocktähti Joone oikein pärjäävät siellä Sumunkurun lukiossa.

Luitko jo nämä?