Kirja-arvostelut

Taidetta seksin vuoksi

Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen ylvästeleviä  muskelimiehiä (1980).
Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen ylvästeleviä muskelimiehiä (1980).

• Harri Kalha: Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi. SKS 2012.

Tom of Finlandin homoeroottisten piirrosten näyttely oli yksi Turun päättyneen kulttuurivuoden puheenaiheista. Kokonaisuus oli ahtaasti ripustettu nykyvalokuvan ja maailmanluokan videotaiteen väliin ja sen taiteellinen potentiaali jäi Logomossa vajaaksi. Ehkä kokonaisuus toimii paremmin Tukholman Kulturhusetissa, jossa se on tänä kesänä esillä?

Katalogin puutetta paikkaa nyt FT Harri Kalhan kirjoittama, Tom of Finlandia sekä homoeroottista kuvakulttuuria erinomaisesti analysoiva, runsailla alaviitteillä rikastettu kirja. Taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti Kalha on tehtävään mitä soveliain. Hän tuntee homoseksuaalisuuden kuvallisen esittämisen ja sen vaientamisen historian − esimerkkinä kirja Tapaus Magnus Enckell (SKS, 2005). Pornografiaa − halua, himoa ja häpeää – Kalha on käsitellyt intensiteetillä mm. teoksessa Pornoakatemia! (Eetos, 2007).

Mies nahkarotsihomostereotyypin takana oli Kaarinassa syntynyt Touko Laaksonen (1920-1991). Turun kouluvuosien jälkeen Laaksonen muutti Helsinkiin opiskelemaan mainosalaa. ”Tomia” ei vielä ollut. Laaksonen teki lähinnä omaksi huvikseen akvarellipiirroksia, jotka esittivät keikarimaisia nuoria miehiä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Taidetta vai pornoa? kysyy Kalha ja vastaa suoraan tapaansa, että pornoahan ne. Piirtämisen prosessi oli Laaksoselle eroottinen akti ja seksin ulottuvuus. 1950-luvulla, kun muuta pornografiaa ei juuri ollut, piirroksilla oli käyttöä myös osana miesten seuranhakukonventioita ja pömpelikohtaamisia.

1950-luvulla Laaksonen aloitti työt helsinkiläisessä mainostoimistossa. Taiteilijanimi Tom of Finland syntyi, kun Los Angelesissa vaikuttanut Bob Mizer alkoi julkaista hänen piirroksiaan Physique Pictorial -lehdessä. Kuntoilulehdet ovat Kalhan mukaan kappale homokulttuurin historiaa. Pornografiaa? Kyllä sikäli, että kuvat liittyivät laittoman halun julkiseen esittämiseen ja että niitä käytettiin kiihotusmielessä, vastaa Kalha.

Homoseksuaalisen halun piilottamisen selittää ajallinen konteksti. Meillä homoseksuaalisuus laillistettiin vasta vuonna 1971 ja kehotuskieltopykälä oli voimassa aina vuoteen 1999 asti. Yhdysvalloissa täysalastomuus – full frontal − tuli mahdolliseksi vaiheittain vuosina 1966-69.

Taidehistorian tyylitermejä ironisesti käyttävä Kalha kutsuu Tomin vuosien 1965-1975 vaihetta ”täysklassiseksi”. Piirrosjäljessä on aiempaa enemmän sävykästä fyysisyyttä ja tarkkuutta. Piukkoihin asuihin puristuu paisuvaa lihaa, kun tukkimiehet ja matruusit vaihtuvat prätkäkundeihin, univormuihin ja pamppuihin.

Kalhan mukaan on vaikea sanoa, tuottiko Tom tällöin uutta seksuaalista kulttuuria vai kuvasiko hän sitä. Homomiehet kuvataan maskuliinisina ja voimakkaina. Koska ”neitimäisyyttä” halveksittiin valtakulttuurissa, tuli homoseksuaalisen vapautumisen ensimmäinen vaiheen kumota feminisoiva stereotyyppi, naismainen hintti, kirjoittaa Kalha. Mutta Kalha kirjoittaa myös mutkattoman katsekontaktin vastakohdasta, homoerotiikkaan sisäänrakennetusta häpeästä.

Vuonna 1973 Laaksonen jätti mainosalan. ”Hillittömän halun” määrittelemä barokkinen kuvasto sisälsi orgioita, fistingiä ja jättikaluja. Tomista tuli kansainvälinen kuuluisuus.

Valokuvaaja Robert Mapplethorpe omisti Tomin teoksia, samoin Andy Warhol. Vasta Kai Kalinin artikkeli Image-lehdessä (1990), Leena-Maija Rossin artikkeli Helsingin Sanomissa (1992) ja Ilppo Pohjolan dokkari Daddy and the Muscle Academy (1991) nostivat Tomin suomalaisen yleisön tietoisuuteen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mutta ovatko kuvat taidetta? Modernismin näkökulmasta eivät. Kun Kiasma osti kaksi piirrosta kokoelmiinsa 1992, se tapahtui Kalhan mukaan ”identiteettikäsitteellisistä” syistä. Varsinkin erilaiset seksuaalisuudet olivat nousemassa keskeisiksi teemoiksi nykytaiteessa. Taiteeksi määrittelyä omaperäisempinä pidän katsetta ja halua käsitteleviä ”freudilaisia” lukuja.

Näen melankoliaa Kalhan asenteessa homokuvien kulttuurikelpoistumiseen. Onko kuvilla enää identiteettipoliittista voimaa, kun prätkäjätkästä tulee halihomo? Onko Tom of Finlandissa vielä munaa?

Harri Kalhan kirjoittamasta kirjasta löytyy myös Tom of Finlandin piirros Cirkus-sarjasta, joka kuvitti Physique Pictoral -lehden takakantta huhtikuussa 1961.
Harri Kalhan kirjoittamasta kirjasta löytyy myös Tom of Finlandin piirros Cirkus-sarjasta, joka kuvitti Physique Pictoral -lehden takakantta huhtikuussa 1961.
Touko Laaksonen piirsi kuvan Aids-tukikeskuksen Miesten kesken turvallisesti -projektin korttiin vuonna 1988.
Touko Laaksonen piirsi kuvan Aids-tukikeskuksen Miesten kesken turvallisesti -projektin korttiin vuonna 1988.