Näyttämötaide

Teatteriarvio: Koko kansan Fingerpori

TS/Ari-Matti Ruuska
Irma (Linda Wiklund) ja Heimo Vesa (Pertti Sveholm) näyttävät lavalla juuri siltä kuin sarjakuvissakin.
Irma (Linda Wiklund) ja Heimo Vesa (Pertti Sveholm) näyttävät lavalla juuri siltä kuin sarjakuvissakin.

Emma teatteri ja Turun
kaupungin teatteri: Fingerpori ja kuntaliitoksen uhka.

Käsikirjoitus Pertti Jarla ja Petja

Lähde, ohjaus Pentti Kotkaniemi,

lavastus Jani Uljas, puvustus

Alisha Davidow, valot Petri

Suominen, äänet Tuomas

Rissanen, videot Sanna Malka-

vaara, naamiointi Petriina Suomela.

Ensi-ilta Naantalissa 27.5.

Pertti Jarlan sarjakuvat ovat kahvitaukojeni kohokohta. Uutissivujen jälkeen pureudun Fingerporin sanaleikkeihin ja oivalluksiin. Niin tekee varmasti moni muukin, joten Fingerporin valinta Emma teatterin ja Turun kaupunginteatterin kesäkomediaksi on perusteltua. Aikaisemmin mustavalkoisista ruuduistaan lavalle ovat hypänneet myös Ilkka HeilänB. Virtanen sekä Jussi ”Juba” TuomolanViivi ja Wagner.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Petja Lähteen ja Jarlan käsikirjoittamassa Fingerpori ja kuntaliitoksen uhka -näytelmässä Fingerporia ollaan liittämässä Turkuun. Kaupungin jokamies Heimo Vesa jalkautetaan kuvaamaan dokumenttia, jonka avulla pakkoliitos yritetään estää. Dokumentin varjolla näytelmä esittelee sarjakuvan tärkeimmät hahmot ja tunnetuimmat vitsit.

Pentti Kotkaniemen ohjauksessa Fingerporin asukkaat heräävät henkiin. Omat puheenpartensa ja liikekielensä saavat muun muassa viuhahtaja Asko Arimo Vilenius, Heimon vaimo Irma, kunnanjohtaja Homelius sekä kaikkien sekatyömiesten sankari Allan Kurma.

Pertti Sveholm ilmentää Heimo Vesan olemusta uskottavasti, mutta jää muun hahmokavalkadin jalkoihin. Vaihtuvissa rooleissa Linda Wiklundin, Tom Petäjän sekä Miska Kaukosen tunnistettavat maneerit palvelevat hyvin tarkoitustaan, ja etenkin Petäjän tulkinta Rivo-Riitasta on hersyvä.

Emma teatterin lavalla Fingerpori myös näyttää autenttiselta. Jani Uljaan lavastuksessa ja Alisha Davidowin puvustuksessa jäljitellään Jarlan eloisaa viivaa, ja esimerkiksi Pahani Julmu sekä Mustanaamio ovat kuin suoraan piirroksista animoituja.

Nopeilla mielikuvilla pelaavan strippisarjakuvan muuttaminen näytelmäksi ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Suurimmaksi haasteeksi nousee kehyskertomus. Jotta yleisön kiinnostus säilyisi yksittäisiä vitsejä pidemmälle, draama tarvitsee kaarensa ja esitys tarinansa. Samalla juonikuvio vie kuitenkin palan Fingerporin absurdista hengestä, ja ensi-illan virekin on välillä vaisu.

Poliittiset ja yhteiskunnalliset viitteet toimivat tarinassa hyvin ja suurin osa vitseistä osuu maaliinsa. Huumorin kärkien alleviivattu teroittaminen tuntuu silti turhalta. Varsinkin, kun Fingerporin viehätys on usein siinä, että eri ihmiset tajuavat eri vitsit. Esimerkiksi oma ikisuosikkini Lentoemo kolahtanee lähinnä niille, jotka ovat vihkiytyneet emotionaalisen rockmusiikin nuorisokulttuuriin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Helposti sulatettavassa muodossaan Fingerpori ja kuntaliitoksen uhka palkitsee kollektiiviset odotukset.

Laajalle yleisölle suunnattu teatteri ei voi – eikä sen pidäkään – ryhtyä liian marginaaliseksi, mutta olisin silti kaivannut lavalle enemmän kesytöntä ja kontroversiaalia ”Saako tälle edes nauraa?” -fiilistä, joka ainakin minulle on Fingerporin ydin.

Frida Maria Pessi


3 poimintaa

Autenttinen sarjakuvakaupunki

1 Sarjakuvan adaptointi teatteriin ei ole ongelmatonta, mutta Fingerpori asukkaineen näyttää Emma teatterin lavalla autenttiselta.

2 Fingerpori ja kuntaliitoksen uhka on Pertti Jarlaa helposti pureskeltavassa muodossa. Kokonaisuus jää kaipaamaan kontroversiaalia ”Saako tälle edes nauraa?” -fiilistä.

3 Vaihtuvissa rooleissa Linda Wiklundin, Tom Petäjän sekä Miska Kaukosen maneerit pääsevät oikeuksiinsa. Jokaiselle hersyvälle hahmolle löytyy näyttelijöiden käsissä oikea liikekieli ja puheenparsi.