Kulttuuri

Näyttelyarvio: Amos a la playa ja muut hitit

Heikki Heinosen teoksessa käsitellään suklaata.
Heikki Heinosen teoksessa käsitellään suklaata.

Generation 2017

Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 3.9. saakka.

Tässä näyttelyssä oli uudenlaista haastetta. Piti käydä museossa kolme kertaa ja valistaa itseään Instagramissa, Facebookissa ja Vimeossa ennen kuin 42 tekijän kokonaisuus avautui kunnolla.

Amos Andersonin taidemuseo haki avoimella haulla tulevaisuuden 14–24-vuotiaita lupauksia, ”hiomattomia timantteja” viimeiseen näyttelyynsä nykyisissä tiloissa.

Osa tekijöistä opiskelee taidetta, osalla kyse on puhtaasti harrastuksesta.

Osallistumiskynnystä madallettiin sillä, että hakuun sai lähettää myös pelkän suunnitelman. Museo tarjosi tukea ja vaikkapa studiotiloja työskentelyä varten. Nuoret otettiin muutenkin vakavasti. Näyttelyn teokset valitsi tunnettu kuraattori Laura Köönikkä, joka auttaa suomalaisia taiteilijoita maailmalle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Taidemuseon kutsuun vastasi 1220 teoksellaan 400 tekijää. Kuraattori Köönikkän mukaan teemat pyörivät – ymmärrettävästi – minuuden ympärillä. Kantaa ottavaa tekemistäkin tarjolla oli. Käsillä tekeminen korostui; nuoret eivät välttämättä ajatelleet tuotoksiaan taidemuseokontekstissa.

Generation 2017 sijoittuu 1., 4. ja 6. kerrokseen. Ripustus on väljä ja antaa hyvin tilaa teosten erilaisille luonteille. Parasta on fokusointi oivalluksiin. Taso on hyvä ja ote yllättävänkin ammattimainen. Mukana on perinteisen lisäksi videoita, performansseja, ääni-installaatio, kirjankuvitusta ja tietokonepeli, Neeta Raivion Microkosmos. Pari kookasta graffittia on maalattu suoraan seiniin. Mukaan pääsi myös Anthoni Hættan kuusiminuuttinen sävellys nimeltään Ø. Se soi mesenaatin kotikerroksen suljetussa flyygelissä.

Vastoin ennakko-odotuksia teoksista ei löydy laajemmin huolipuhetta tulevaisuudesta. Enemmän ollaan tässä ja nyt. Teoksia yhdistää yhteinen sukupolvikokemus, jossa kiinnostavat ennen muuta oman identiteetin, henkilöhistorian ja tunnetilojen tutkiminen sekä kokemusten sosiaalinen jakaminen ja kommentointi.

Monista valokuvista katsoo hymytön nuori. Tarina Tommiskan pigmenttivedossarja pohtii sukupuolisuutta siinä missä turkulainen Svante Gullichsen kääntää omissa valokuvissaan kuvansisäisen draaman kirjaimellisesti päälaelleen. Mikaela Välipakan angstisen tuskanpunainen ääni-installaatiohuone on nimetty diagnoosinumerolla F60:3 (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus). Snapshoteilla ja pilleripaketeilla kuorrutettu installaatio tuo mieleen Taidehallin Nuoret-näyttelyssä aika ajoin esiin tulleet sairausteemat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Heikki Heinonen yhdistää makaaberisti wc-pöntöllä aterioinnin mainostekstiin. Teos löytyy kellarin wc:n ovien vierestä.

Emmi Kataja on tehnyt kymmeniä ja taas kymmeniä värikkäitä miniatyyri-interiöörejä ja -asetelmia polymeerimassasta ja kierrätysmateriaaleista. Yksityiskohdat ovat hämmästyttävää katsottavaa. Instagram-tili esittelee myös hänen maalauksiaan.

Alanya Tantun runollinen, holografista maailmanselitystä avaava videoteos Small reality (2012) on estetiikaltaan ja kerrontatekniikaltaan jo paljon enemmän kuin hiomaton timantti. Teoksen voi katsoa myös Vimeossa.

Näyttelyn riemastuttavin teos on kätketty mesenaatin kotikerroksen kirjahyllyn päälle 5. kerroksessa. iPadissa pyörii parodinen Amos Anderssonin kesäkodissa Söderlångvikissa kuvattu musiikkivideo Amos a la playa. Nuorta Amosta esittää videolla sen tekijä, kemiöläinen Aleksander Ginlund.

Tämä näyttely päättää Suomen vanhimman yksityisen taidemuseon aikakauden nykyisissä tiloissa. Jatkossa Generation toistuu joka kolmas vuosi museon uusissa tiloissa Narinkkatorin alla. Ne avataan vuoden päästä.

Seppo Metso

Anastasia Hartikaisen sarjasta Youth.
Anastasia Hartikaisen sarjasta Youth.
Henriikka Harisen Just Broken Up.
Henriikka Harisen Just Broken Up.
Tarina Tommiskan sarjasta Boys & Flowers.
Tarina Tommiskan sarjasta Boys & Flowers.