• Reijo Mäki: Sheriffi. Otava 2012. 412 s.
Vares saa selvitettäväkseen tähänastisen etsivänuransa kimuranteimman keissin. Turun Pajamäessä on sattunut poikkeuksellisen raaka kaksoismurha, uhreina eroon päätynyt pariskunta.
Vaikka tapausta penkovat alan kirkkaimmat kyvyt, tekijää ei kuitenkaan löydy sen paremmin kuin motiivia. Poliisin paineita lisää se, että silvottu ja irvokkaasti pihakeinuun sidottu mies on kollega.
Murhatun naisen äiti ei halua luovuttaa virallisen tutkimuksen ajauduttua umpikujaan vaan palkkaa Vareksen. Yllättäen Puolalanpuiston Sam Spade saa vastaavan toimeksiannon myös hämäräperäiseltä liikemiesryhmältä Raadilta – ratkaisemattomat veriteot kun haittaavat kuulemma myös alamaailman arkea Turun pysyessä erityissijalla KRP:n tarkkailulistalla.
Etsivän rekrytoinnilla Raati toivoo hätistävänsä murhaajan liikkeelle mutta mitä uskoa, kun ainoa asia mikä pitää kutinsa ovat riihikuivaa eurovaluuttaa sisältävät kuoret, joilla Vares pidetään ruodussa.
Vares ei tunnekaan olevansa kotonaan piireissä, joihin hänet kiskotaan. Hommaa ei helpota, että tilannetta tuntuu ohjailevan kulisseista joku, jonka nykiessä naruista kaikki hyppivät. Ja miksi eri puolilla kaupunkia komeilee tuunattu western-klassikko Sheriffin juliste?
Ironia
pinnassa
Reijo Mäki on naputellut viihdyttävän dekkarin, jossa makaaberit teot asettuvat sopivasti vaateriin etsivän sosiaalisten kuvioiden perkaamisen kanssa. Luusalmi, Pastori Alanen, Kyypakkaus sekä krouvien luottomiehet Apteekin kyyppari Korpelasta Kuka-baarin Joreen toimivat Vareksen lähimmäisinä nyt, kun ainoa vakituinen aamiaisseuralainen pihaorava kuuluu kadonneen maisemista.
Murhien taustojen selvittely tuo uusia tuttavuuksia ja syventää vanhoja. Uskonnollisen yhteisön bisneshenkinen johtaja alaisarmeijoineen asettuu samalle viivalle kuin sataman liepeillä päämajaansa pitävä kovien karpaasien yhteenliittymä Raati. Rikosylikonstaapeli Eero Pränni taas tukee tutkimuksia omalta osaltaan.
Turkulainen kulttuurimaisema avautuu katutason horisontista. Sheriffin hulvattomimpia jaksoja on Jäkärlän uuden runouden yhdistyksen runoilta valmisteluineen Luusalmen päättäessä jakaa esiintymislavan tosielämän konkaribardien Kari Aartoman, Tapani Kinnusen ja Esa Hirvosen kanssa.
Muutenkin Mäki tykittää vahvasti. Sepite nivoutuu monin paikoin elämänmakuisesti kaupunkiin ja sen ihmisiin – jopa siinä määrin, että varsinainen rikospähkinän järsiminen unohtuu välillä pitkäksi toviksi tärkeämpien pohdintojen tieltä Raymond Chandlerin viitoittaman tradition hengessä.
Hahmotkaan eivät jää kuoriksi vaan esimerkiksi konnien juoksupoika Kekkonen luonnostellaan persoonaksi luonteineen ja apua tarvitsevine äitimuoreineen.
Myös dekkaritaso toimii. Mäki imaisee tarinaan filmnoir-leffoista tutulla passiivikertojatekniikalla rikosnäyttämön esitellen ja pahaenteiseen tunnelmaan virittäen. Mysteerissä on lisäksi kiinnostavia ulottuvuuksia moneen suuntaan ilman överiksi vedettyä suolenpätkien esittelyä, ja lopputulos yllättää oikealla tavalla.
