Juha Allan Ekholm. Post Mortem – valokuvia sarjasta.
B-Galleria 30.4. asti.
Turkulaisella valokuvaajalla Juha Allan Ekholmilla (s. 1965) on taito löytää kauneutta rujoistakin aiheista. Vuokralähiöitä uransa alusta lähtien kuvannut taiteilija ylevöittää arjen esteettisiksi asetelmiksi saaden vaatimattomatkin asiat ja esineet puhumaan. Monesti mukana on myös ruotsalaisen elokuvaohjaajan Roy Anderssonin tuotannolle sukua olevaa mustaa huumoria. Valokuvakeskus Perin vuoden 2001 näyttelyssä Ekholm kysyi, mitä on ”olla varasijalla nro 276 ammattikouluun” tai ”maalata autoa yli kuukausi spray-purkki kerrallaan”.
Ekholm käyttää työstään käsitettä sosiaalinen valokuva. Virastoja kuvatessaan taiteilija poisti kuvista ihmisen. Virkailijoiden tai asiakkaiden sijaan yhteiskunnallisen kontrollin symboleiksi nousivat kortistot ja arkistokaapit. Kölnin karnevaaleja kuvatessaan Ekholm tutki identiteettien rajapintoja antautuen samalla väreille ja korostaen tapahtuman performanssiluonnetta.
B-Galleriassa esillä olevia otoksia taiteilija luonnehtii päiväkirjanomaisiksi. Kuvissa liikutaan marginaaleissa, arjen laidoilla. Ryhmiksi ripustetut kuvat rakentavat monitulkintaisia narratiiveja. Lääninvankilan ikkunakirjoitus ”All my love” johdattelee tarinaan alkoholista, taiteesta ja naisista. Näyttelyn nimen Post mortem voi leikkimielisesti käsittää epäonnistumisen jälkeen tehdyksi uudelleenarvioksi. Varsinaisesti käsite tarkoittaa ruumiinavausta tai kuolemanjälkeistä tilaa, jonka merkitykset ovat myös abstraktimmalla tasolla läsnä näyttelyn kuvastoissa.
Otokset eivät esitä yksilöitä vaan yksityiskohtia kehoista – rintoja, selkää, vatsaa ja jalkoväliä. Ne ilmaisevat yleistä, ketä tahansa meistä. Koskettavimmillaan Ekholm on rinnastaessaan striptease-tanssijan, poseeraavan pienoisveistoksen ja enkelikiiltokuvan. Vastakohtaisinakin kuvat visualisoivat samuutta – kolikon kahta puolta.
Asta Kihlman
