The Voice of Finlandin voittaja hermostui: ”Ura katkaistaan huipulla ja toivotetaan onnea”
Vuoden 2013 The Voice of Finlandin voittaja Antti Railio muistelee television laulukilpailuja ristiriitaisin tuntein.
Railiolla on kokemusta TVOFin lisäksi Idolsin semifinaalista ja Kuorosodasta. Hänen mukaansa kilpailujen jälkeen voittajat häviävät julkisuudesta vähin äänin, ja unelmatehdaskoneisto hylkää heidät kuin käytetyt rukkaset.
– Jokaisen pitäisi saada tehdä edes yksi levy. Muuten touhussa ei ole mitään järkeä. Tähtien ura katkaistaan huipulla ja toivotetaan onnea!
Railiota suututtaa muiden puolesta, vaikka hänelle kävikin hyvin. Mies julkaisi levyn ja kiersi keikoilla.
– Jään helposti mieleen. Olen tällainen kävelevä nähtävyys, raamikas ja pitkätukkainen Railio nauraa.
Antti Railiolla oli kokemusta kiertue-elämästä jo ennen laulukisoja. Hän lauloi power metal -yhtye Celestyssä. Kaikki tulokkaat eivät kuitenkaan ole yhtä kokeneita, ja he tarvitsisivat neuvoja.
– Laulajia pitäisi tukea, mutta tuki, suunnitelmallisuus ja jälkituotanto puuttuvat kokonaan. Paletin pyörittäjät luottavat siihen, että hyvät tyypit pärjäävät muutenkin. He etsivät vain nopeaa rahaa. Sillä tavalla he pissivät omille nilkoilleen.
Muiden puolustaminen on Antti Railiolle luontevaa. Lapsena häntä kiusattiin koulussa, ja teini-ikäisenä hänessä nousi uhma ja kapinamieli.
– Yläkoulussa tajusin, että olen koulun isoin kaveri, mutta liian kiltti. Käytin hyväksi kokoani ja päätin vetää seuraavaa kiusaajaa pataan. Niin myös tein.
Uusi Antti lintsasi koulusta, joutui rehtorin puhutteluun ja oli ”vähän villi”. Koulukiusatut saivat hänestä suojelusenkelin, joka kävi panemassa rääkkääjät ruotuun.
– Niskalenkkiotteella, Railio täsmentää.
Viime aikoina seinäjokelaislaulaja on ollut julkisuudessa kerrottuaan sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Tieto siitä, että kaikki ei ole kohdillaan, oli hiipinyt mieleen vähitellen.
– Välillä olin supertäynnä virtaa ja sitten, naps, ihan hiljaa. Ihmettelin mikä minua vaivaa.
Tummina kausinaan hän nukkui päivät, valvoi yöt ja vetäytyi omiin oloihinsa. Öisin hän hiippaili Shellille ruokaostoksille.
Railion kaveripiiri oli ajan tasalla. Ystävänsä vuorokausirytmistä tietoisina ystävät soittelivat öisin varmistaakseen, että hänellä oli syötävää.
– Sitten he tulivat kahvipakettien kanssa. Aavistin, että olen masentunut, mutta uskoin vain oppivani itsestäni jotakin. Tein musiikkia ja purin mielialojani siihen.
Lopulta hän ymmärsi tarvitsevansa apua.
Päätös kertoa asiasta julkisuudessa sai läheiset varoittelemaan, että media käyttää miestä hyväkseen ja lyö häneen hullun leiman. Silti hän halusi tuoda asian esille.
– Olen mieluummin joka paikassa oma itseni kuin pidän yllä erilaisia hahmoja itsestäni. Silloin ei tarvitse stressata. Suurin syy on kuitenkin se, että näin voin auttaa muita, Railio uskoo.
Palaute on ollut kannustavaa, ja moni on myös purkanut omia huoliaan miehelle.
Nyt Antti Railiolla on meneillään elämäntaparemontti, kuntosalikuuri ja painonpudotusurakka. Kahdensadan kilon painosta pitäisi pudottaa alkuun neljäsosa.
Urakkaa siivittää päätös olla vuosi selvin päin. Sen hän tuli luvanneeksi Iskelmägaalassa.
