Heidi Herala: Peilinpitelijä
Ohjaus ja lavastus Heidi Herala ja Heidi Räsänen, dramatisointi Herala, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, maalaukset Markus Jäntti. Vierailuesitys Domino-teatterissa perjantaina 24. maaliskuuta.
Hauras, iäkäs nainen tervehtii saapuvaa yleisöä. Hän vaikuttaa poissaolevalta. Aika ja luonto ovat riepotelleet morsiuskatoksen miltei luurangoksi. Luonnon äänistä rakentuu verkkainen, kun pysähtynyt taustamaisema.
Näyttelijä Heidi Heralan monologi Peilinpitelijä hämärtää oivasti kysymyksen, milloin esitys varsinaisesti alkaakaan. Hauraudessaan välitön hahmo ihastuttaa oitis puolelleen.
Herala on rakentanut Kajaanin runoviikolla kesällä 2016 ensiesityksensä saaneen Peilinpitelijän Marja-Liisa Vartion (1924–1966) runoista, hyödyntäen myös Vartion romaania Kaikki naiset näkevät unia (1960).
Näyttämö on aina peili. Milloin kirkas, milloin vääristävä, milloin aivan muuta kuin tekijöiden tavoittelemia asioita paljastava.
Nyt peilistä piirtyy tarkkoja havaintoja ajan ja ihmisiän kerrostumista.
Niin kuin katos on luuranko, on peilistä jäljellä vain kehykset eikä lintuhäkissä asu kukaan. Hätäisellä vilkaisulla vanhuskin on kuin pelkät kuoret. Mutta häneen kätkeytyy ihmisiän mosaiikki, joka runoin ryöpsähtää esiin.
Peilinpitelijässä on pysähtyneitä hetkiä ja toistuva paluu menneen kerroksista takaisin vanhukseksi tuo esitykseen paikoin jankkaavaa edestakaisuutta. Mutta Heralalla on niin väkevä ote Vartion sanaan, etteivät heikot hetket järin häiritseviksi kasva.
Esityksen komiikka on ilkikurisuudessaan rehellistä ja siksi lempeää. Herala tavoittaa myös esityksen muotoon Vartion kielen ja ajattelun notkeutta. Kuten pihapuu herää ja astuu lapsen uneen ja sudet ravaavat katosta sisään, seinästä ulos, Herala leikittelee vaivattomasti näyttämön keinoilla, luoden etenkin peilin kehyksille monia merkityksiä.
Esityksen päättäminen Häät-runoon on dramaturgisesti osuva valinta. Niin kuin morsian uuden tuvan ovella tietää, etteivät taidokkaatkaan tanssiaskeleensa noin vain riitä, on ihminen jokaisessa elämänsä vaiheessa kynnyksellä astumassa uuteen, ladattuna odotuksin, omin ja toisten.
Jukka Kittilä
