Machines
Ohjaaja: Rahul Jain.
Kinopalatsi: K7, 1h11min.
****
Intialaistaustaisen Rahul Jainin dokumentti Machines on taideteos. Se on formaallisesti hallittu ja klaustrofobinen kuvaus eteläintialaisesta tekstiilitehtaasta, Gujaratin helvetillisestä labyrintista, jossa ihmiset raatavat koneiden kanssa ja niitä vastaan unta ja lepoa kaivaten.
Etäisesti tulevat mieleen 1900-luvun alun sosiaalisesti tiedostavat dokumentit ja esteettisessä mielessä jopa kaupunkisinfoniat, jotka katsoivat teollista prosessia ja massayhteiskuntaa positiivisten odotusten vallassa. Nyt utopiat ovat dystopioita.
Elokuva on jo pitkällä ennen kuin ahdistavasta uusviktoriaanisesti ympäristöstä päästään ulos hengittämään, mutta ei se henki sittenkään tahdo kulkea.
Työläiset ovat nykyajan orjia, vaikka ovatkin vapaaehtoisia. Kyse on ennen muuta ihmisoikeuksista ja globaalista järjestelmästä, mutta sanomaa ei kaadeta katsojan kurkusta alas. Muutamat haastattelut paljastavat työntekijöiden tuntemukset. Jopa dokumentin tekijä on epäilty. Ehkä hänkin vain riistää kamerallaan, saa mitä haluaa ja lähtee.
Machines on pinnan alla vihainen elokuva, joka haluaa muutosta. Ei tekisi mieli olla suoraan eri mieltä, mutta on syytä huomauttaa, että kapitalismi riistää mutta se myös nostaa kehitysmaiden ja kehittyvien maiden ihmisiä köyhyydestä. Olemme siirtymävaiheessa. Ja syytä on huomata, että meidän yltäkylläisyytemme ja hyvinvointimme, joita ihmiset täällä lännessä eivät tahdo edes huomata, perustuu osin toisten kärsimyksiin. Sitä sopii miettiä, kun ostaa aina halvinta mitä rahalla saa.
Kari Salminen
