Kirja-arvostelut

Työn ja rakkauden pohdintaa

Merete Mazzarella
Merete Mazzarella

• Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä. Suom. Raija Rintamäki. Tammi 2012. 237 s.

Suomenruotsalainen esseeperinne on vaikuttava. Mieleen nousee sellaisia nimiä kuin Leif Salmén, Johannes Salminen, Bengt Holmqvist. Ja Merete Mazzarella.

Tosin Mazzarellan uusin teos Ainoat todelliset asiat ei oikeastaan ole esseekokoelma. Teos on eräänlainen päiväkirja. ”Vuosi elämästä” on kirjan alaotsikko. Esseemäinen pohdiskelu on kuitenkin olennainen osa teosta. Kriitikon näkökulmasta kirja on haasteellinen. Aiheet ja kerronta aaltoilevat edes takaisin kuin vuorovesi. Tekstistä ei saa helposti kokonaiskuvaa. Se vaatii useamman lukukerran.

Ikääntyminen
teemana

Ikääntyminen ja eläkkeellä olo ovat keskeinen teema. Mazzarella on syntynyt 1945 ja eläkkeellä pohjoismaisen kirjallisuuden professorin virasta. Ikääntymisteemaan liittyy läheisesti rakkaus, johon kietoutuu laaja tunteiden kirjo. Rakkaudessa voi olla syyllisyyttä. Kirjailija on jättänyt Uppsalassa asuvan aviomiehensä, häntä yli kymmenen vuotta vanhemman, ja syynä tähän on uusi rakkaus. Ei voi välttyä ajatukselta, että hienotunteisessa koreografiassa, jolla asiaa hoidetaan, on jotain tyypillisen suomenruotsalaista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjailija käy edelleen tapaamassa aviomiestään, vaikka avioero jo häämöttää. Hän kantaa huolta entisen elämänkumppanin selviytymisestä. Kuvioon liittyy syyllisyydentunnetta, vaikka hän toisaalta täysin rinnoin nauttii elämästään uuden kumppaninsa rinnalla. Ystävyyssuhteen menetys on kuitenkin ollut kovaa. Eräs hyvä ystävä on katkaissut välit avioeron ja uuden rakkauden vuoksi.

Rakkaudesta
ja omasta edusta

Mazzarella miettii Wittgensteinia lainaten, että jos rakkaus häviää, se ei ehkä ollutkaan oikeaa rakkautta. Vaikea kysymys on myös oma etu. Raamatun mukaan rakkaus ei etsi omaa etuaan. Tämä ei helposti istu nykyajan individualismiin, jossa avioliitto herkästi nähdään yhteisenä kehitysprojektina. Osapuolet voivat pettyä siihen, mitä projekti antaa heille yksilöinä

Hyvää elämää pohtiessaan Mazzarella päätyy vanhaan kunnon Freudiin, jonka mukaan rakkaus ja työ antavat elämälle tarkoituksen. Tähän päätyi myös Marilyn Monroe, joka eräässä tv-haastattelussa totesi, että työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä. Myös Mazzarella on vahvasti tätä mieltä, onhan kirjan nimi lainaus Marilynin haastattelusta.

Työtä Mazzarella pohtii paljon. Monet työt ovat edelleen raskaita. Asennemuutoksia on kyllä tapahtunut. Ennen vanhaan Alkon myyjät olivat usein synkkiä, vähäpuheisia ihmisiä, jotka ikään kuin syyllistivät myymälään tulevat. Nykyisin on paljon palvelualttiutta ja pirteää kommunikointia.

Puhdistautumista
ja aikuistumista

Eläkkeelle siirtymiseen ja ihmissuhteiden järjestymiseen uudelleen liittyy puhdistautumisriittejä. Mazzarella hävittää osan tavaroistaan ja myy lapsuudenkotinsa. Hän kuvaa tyhjennettyä asuntoa koskettavasti: ”Kaunis asunto ei koskaan ole yhtä kaunis kuin tyhjillään. Tyhjänä se on juhlavan puhdas, melkeinpä sakraali tila, ja samalla täynnä lupauksia ja mahdollisuuksia. Olin nähnyt lapsuudenkotini vuosien mittaan monessa asussa mutten koskaan tyhjillään, en ennen kuin muuttopäivänäni.”

Vasta muutto ja tavaroiden läpikäynti merkitsivät kirjailijalle aikuistumista, 65-vuotiaana.

Vanhuudessa terveysasiat nousevat erityisellä tavalla pintaan. Mazzarella kertoo yli 90-vuotiaasta tuttavastaan, tanskalaisesta yleislääkäristä, jolle maistuvat sianliha, rasvaiset juustot, punaviini ja sikarit. Luultavasti hyvillä geeneillä on osuutensa, mutta tuttavan hyvä tuuli on myös tärkeää. Tuttavan terveysneuvo on se, ettei koskaan pidä lukea mitään terveydestä. Kuulostaa mainiolta, joskin tanskalaisen ”terveysdieetti” edellyttää tiettyä tulotasoa. Tuttavan neuvoista huolimatta Mazzarella ja hänen kumppaninsa ottavat päivittäiset sydänaspiriinit ja omega-3-kapselit. Loitsuna pahaa vastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjailijalle on tyypillistä kevyt, hieman ironinen huumori. Häntä joskus ärsyttävät ihmiset, jotka mainitsevat työstään puhuessaan ikään kuin mantrana sen, että on niin mukava, kun pääsee tapaamaan ihmisiä. Oli virkistävää, kun eräässä liikkeessä myyjä vastasi Mazzarellan kysymykseen siitä, oliko siellä hauska olla töissä nyökkäämällä ja sanomalla, että näki niin paljon kivoja tavaroita.