Näyttelyarvostelut

Näyttelyarvio: Maailman pohjoisin modernisti

Veikko Törmänen: Siirtymä, akryyli.
Veikko Törmänen: Siirtymä, akryyli.

Veikko Törmänen

Auran galleriassa 29.1. saakka.

Kuusamossa syntynyt ja Oulussa asuva taidemaalari Veikko Törmänen (s. 1945) saattaa hyvinkin olla maailman pohjoisin modernisti. Auran gallerian näyttely osoittaa, että taiteilija on tänään varsin oivassa vireessä.

Neliöitä ja ympyröitä, värejä ja vastavärejä näkee nykyään näyttelyissä niin harvakseltaan, että Törmäsen konkretismia tai konstruktivismia edustavat teokset tuntuvat hyvinkin tuoreilta.

Törmäsen maalausten lähtökohta on geometrian kaikkein pelkistetyin muoto, nelikulmio. Ensimmäisen neliön muodostaa maalauspohja. Nelikulmioita monistamalla syntyy ruudukko ja teospintaa jäsentävä rasteri. Neliö ja rasteri ankkuroivat Törmäsen ilmaisun modernistisen abstraktion klassikkotaiteilijoiden, Kazimir Malevitshin, Piet Mondrianin ja Josef Albersin, edustamaan perinteeseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Neliö on muotona neutraali, siitä puuttuu vertikaalinen ja horisontaalinen dynamiikkaa. Vaikka Törmänen tekeekin kunniaa neliölle, lataa hän maalauksensa tasopintaan bauhauslaista pisteen ja viivan dynamiikkaa eurooppalaisen konkretismin, Theo van Doesburgin 1920-luvun ja Olle Baertlingin 1950-luvun hengessä.

Huipulla-teoksen geometrisen muodon voi lukea joko ympyrän sektorina tai kartion tasopintakuvana. Mustan kartion oikeassa laidassa on pala spektriä, joka aiheuttaa sekä tila- että liikeilluusion. Näin Törmänen liittyy niin 50-luvun kineettiseen (liikkuvaan) kuin 60-luvun optiseen (liikeilluusion tuottavaan) taiteeseen – josta taas avautuu portti kohti minimalismia.

Törmänen nostaa maalauksen tasopinnasta muotoja tilaan, jolloin maalauksesta tulee tilallinen konstruktio. Kaksi- ja kolmiulotteisuus asettuvat vuoropuheluun, jossa tilallisuus ja sen illuusio ovat simultaanisesti läsnä. Ops!-teoksessa pala näyttäisi irtoavan tilaan työntyvästä levystä – joka onkin tasopinta!

Törmänen on mieltynyt silmänkääntötemppuihin, jotka osaltaan pohjaavat havainto- ja hahmopsykologiaan, osaltaan yhdysvaltalaisen Ellsworth Kellyn introdusoimaan maalauspohjan suorakulmaisuudesta irtautumiseen. Siten raikas Moduli-maalaus on tasopinta, joka ehkä onkin laatikko.

Kun tähän tason ja tilan leikkiin lisää vielä ylpeät päävärit ja määrätietoisen vastavärien käytön on katsojalle tarjolla raikkaanmakuinen ja rento annos modernismin perinteeseen monella tapaa kytkeytyvää kuvataidetta. Törmäsen tarkasti toteuttama mutta kuitenkin leikkisä eklektismi ei lukitu yhteen tekemisen luokkaan. Katsoja nauttii havaintohypoteesien runsaudesta, joita tosin ”yhtenäisen tuotannon” näkökulmasta tarkasteltuna voi olla tarjolla liikaakin.

Lars Saari

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy