Kirja-arvostelut

Kirja-arvio: Kotimaisen kirjallisuushistorian syntikirja

Siltala/Laura Malmivaara
Markku Eskelinen laittaa kotimaisen kirjallisuushistorian uuteen järjestykseen.
Markku Eskelinen laittaa kotimaisen kirjallisuushistorian uuteen järjestykseen.

Markku Eskelinen: Raukoilla rajoilla. Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa.

Siltala. 599 s.

Markku Eskelinen kertoo työstäneensä kirjallisuushistoriaansa, kotimaisen proosakirjallisuuden ”toista traditiota”, vuodesta 1988 lähtien. Kirjallisuushistoria on lajiltaan varsin ongelmallinen monella tapaa – ja uusia näkö- ja tulokulmia kaivataan. Raukoilla rajoilla on jonkinasteinen vastakaanon ja argumentoi muun muassa aiemmissa historioissa paitsioon jääneiden teosten puolesta.

Lähes 600-sivuisen teoksen painotus on yllättäen 1800-luvulla ja 1900-luvun ensimmäisen puoliskon suomenkielisessä proosassa. Viime vuosisataa tarkasteltaessa johtavana näkökulmana on nationalismi, jonka mukaan osio on myös nimetty. Modernismin jälkeiseen proosaan sekä nykykirjallisuuteen keskittyvä osio on varsin lyhyt, vain vajaat sata sivua.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teos avaa monia yksinkertaistuksia ja vääristymiä, joita kirjallisuushistoriat ovat toistaneet vuosikymmenestä toiseen. Lisäksi tartutaan kirjallisuuden ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin unohtamatta kirjallisuuden taloushistoriaa. Teos käy dialogia muiden historioiden kanssa, valottaa kirjallisuushistorioista usein poisjätettyjä alueita kuten lukutaidon historiaa sekä lehdistön, instituutioiden, sensuurin ja kustantajien vaikutusta kirjallisuuden muotoutumiseen.

Mammuttimainen kirjallisuushistoria onkin parhaimmillaan 1800-luvun ja suomenkielisen proosakirjallisuuden sekä kirjallisen kulttuurin alkuaikoja käsittelevissä luvuissa. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän teos olisi kaivannut toimittamista etenkin kielen suhteen.

SKS saa kyytiä samoin kuin lukuisat ”tusinatutkijat”, jotka levittävät ”harhaista” ja ”epätarkkaa” kuvaa kotimaisesta kirjallisuudesta. Ylipäänsä teoksessa syljeskellään vähän joka suuntaan; moukkamaisuus, avuttomuus sekä ymmärtämättömyys ovat termejä, joilla kirjallisuus- ja kulttuurikentän enemmistöstä puhutaan. Suurin osa suomalaisista proosateoksista on Eskelisen mukaan joko yli- tai aliarvostettuja.

Kritiikki on useassa kohdin oikeutettua, mutta tyylin paatoksellisuus uuvuttaa. Usein viljeltävä ironia ei myöskään sovi tyylinsä puolesta lajiodotuksiin. Virkkeet ovat pitkiä ja polveilevia, ja kuvauksissa käytetään vahvasti arvottavia sanoja. Ote on tuomitseva ja usein jälkiviisas – ja käy välillä perin henkilökohtaiseksi; Antti Hyry on ”häkkinsä rajoja hitaasti hahmottava (...) melankoliaa poteva lestadiolainen marsu” ja Pentti Saarikosken proosatyyli on ”juosten kustu”.

Tyyli tekee Eskelisestä suomalaisen kirjallisuuden mielensäpahoittajan. Teos listaa mitä kriitikot, kirjallisuudentutkijat, kirjailijat, kustantajat sekä kirjallisuusinstituutiot ovat kirjoittajan mielestä tehneet väärin. Vaikka Raukoilla rajoilla tarjoaa raikkaan näkökulman suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaan ja kaanoniin, tunteellinen pateettisuus ja lapsellisuudet vähentävät sen uskottavuutta. Siksi teos on vaarassa kutistua pelkäksi kuriositeetiksi, mitä ei soisi tapahtuvan, sillä teoksessa on paljon tärkeää asiaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Marissa Mehr