Kirja-arvostelut

Täsmäiskuja piruilun lakeuksilta

Markku Toivonen
Markku Toivonen

• Markku Toivonen: Ihmisenveistäjät. Savukeidas 2011. 194 s.

Satiiri on vaikein kirjallisuudenlajeista. Se tottelee vain todellisten lahjakkuuksien kyniä.

Mustan huumorin ja viiltävän älyn yhdistäminen on monelle kovin ylivoimaista. Kirjallisuudenhistoriasta muistamme 100-luvulla eläneen Lukianoksen, joka pilkkasi Akhilleusta aikansa ”narsistiksi”. Lukianoksen kirjoittama Juomingit oli puolestaan herkullinen parodia Platonin Pidoista. Toki olihan jo Aristofanes ivannut kuuluisista filosofeista Sokratesta näytelmässään Pilvet (n. 423 eaa.)

Puolalainen Stanislaw Jerzy Lec taas piti suurena vahinkona sitä, etteivät Kain ja Abel olleet siamilaisia kaksosia. Jonathan Swift kirjoitti, että köyhien irlantilaisten lapset olisi hyvä myydä rikkaimman väestönosan ruuaksi. Suomessa satiirikkoina ovat kunnostautuneet Erno Paasilinna, Henrik Tikkanen ja Veikko Huovinen lyhyillä erikoisillaan. Uusi yrittäjä näillä piruilun lakeuksilla on Markku Toivonen (s. 1957) teoksellaan Ihmisenveistäjät.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Syötäviä
kirjoja

Toivosen kirjan laajempi kaari lähtee uusliberalistisen ihmiskuvan plastisuudesta, aivottomasta kuluttamisesta ja henkisten arvojen alasajosta. Hyvin Toivonen tavoittaa korkeakulttuurin apinamaisen viihteellistymisen dystopisessa kontekstissa, kun kesken filharmonikkojen konsertin mainostetaan kanankakkaa.

Kirjojen myyntiä umpityhmälle nykynuorisolle voisi Toivosen mielestä lisätä tekemällä kirjoista monikulutuksellisia tuotteita, joita voisi vaikka syödä. Esimerkiksi ananaksen ja tuttifrutin makuiset kirjat saattaisivat olla hyvinkin suosittuja. Liekö Toivonen käynyt katsomassa Tampereen Työväen Teatterin näytelmän Maailmanlopun hautaustoimisto, jossa nykyiset isänmaan toivot valitsevat presidentiksi henkilön, joka on voittanut Big Brotherin kolme kertaa?

Kauneusihanteiden sairaalloisiin vääristymiin kokoelmassa puututaan hauskasti. Tuoreelle ylioppilastytölle annetaan lahjaksi silikonirinnat ja rasvaimu!

Nerokasta
satiiria

Satiirin poikkeuksellisuudesta on vielä mainittava, että se on aina kukoistanut ihmiskunnan murrosvaiheissa, sotien ja kapinoiden ristisiitoksissa. Ei liene liioiteltua väittää, että tietty hyperkapitalistinen ylensyöminen on tullut tiensä päähän, maailmaa ravistaneet taantumat etenevät aggressiivisen syövän tavoin.

Tyhmä mies ei voisi kirjoittaa niin kuin Toivonen: ”Me voimme vaikuttaa maailman asioihin vain tekemällä ostopäätöksiä.” Näihin valintoihin Toivosen kirja osuu kuin nyrkki silmään. Lyönti on vielä tehokas, tyrmäävä ja jopa näkevän sokeuttava. Sen paremmin satiirikko ei voi onnistua.