Emmi Itärannan (s. 1976) Teemestarin kirja voitti Teoksen fantasia- ja scifikirjoituskilpailun, johon otti osaa yli 350 käsikirjoitusta. Menestystä ei voi kummastella, sillä Teemestarin kirja on harvinaisen hieno esikoisromaani, jossa kaikki elementit toimivat hallitusti ja harkitusti. Samalla romaani kiehtoo ja koukuttaa.
Teemestarin kirja on dystooppinen kuvaus tulevaisuudesta Skandinavian Unionissa. Meidän aikakaudellamme eli entisaikaan on tapahtunut suuri katastrofi, jonka seurauksena puhdas vesi on loppumassa. Veden saantia säädellään, ja ankarat rangaistukset seuraavat, jos yrittää ylittää vesikiintiötä esimerkiksi rakentamalla salavesijohtoja.
Hämärän vuosisadalla maailmassa käytiin lukuisia sotia, ja nyt, nykyisaikaan valtioiden rajat ovat muuttuneet ja armeija kontrolloi veden käyttöä. Jonkinlainen Kiina-ilmiö on myös tapahtunut, sillä romaanin nimistö on pitkälti kiinalaista.
Romaani ei kerro, mitä meidän maailmallemme on tapahtunut ja miksi, vaan se jätetään epäselväksi. Itärannan ekopoliittisuus ja yhteisöllinen eettisyys eivät ole osoittelevasti läpiselitettyjä, vaan ne kietoutuvat kaikkeen kerrottuun.
Romaani kysyy, kenelle vesi kuuluu, valtaapitävälle armeijalle vai yhteisön jäsenille, pilaantuneesta vedestä sairastuneille lapsille. Tämä eettinen kysymyksenasettelu on Teemestarin kirjassa kudottu jännittävään ja koskettavaan tarinaan.
Vaikeat
valinnat
Kertojana toimii nuori nainen, Noria, joka on valmistumassa pohjoissuomalaisen kylän teemestariksi isänsä tilalle. Hänen isänsä on siirtänyt vuosisataisen teemestarin taitoperinteen tyttärelleen. Teemestari ei pelkästään vastaa vaikuttavista teeseremonioista, vaan hän on myös vesilähteen vartija.
Noria joutuu vaikeaan valintatilanteeseen, kun hän saa tietää salaisen vesilähteen olemassaolosta ja samalla hänen kyläyhteisönsä kärsii veden puutteesta.
Samanaikaisesti Noria ja hänen paras ystävänsä Sanja löytävät kummallisia esinejäänteitä entisajalta. Nämä kiiltävät kiekot paljastuvat äänen lähteiksi, ja niissä kerrotun tarinan mukaan puhdasta vettä olisikin olemassa huolimatta armeijan päinvastaisista väitteistä.
Itäranta rakentaa tästä asetelmasta jännittävän tarinan, josta ei puutu traagista koskettavuutta. Teemestarin kirjan vaikuttavuus onkin sen tavassa tehdä eettisiä asetelmia painottava jännitteinen juonirakennelma.
Mutta romaanin vakuuttavuus syntyy yhtä paljon Itärannan tavasta kertoa ja kuljettaa kieltä. Romaanissa kuvattu maailma on toteutettu yksityiskohtaisen havainnollisesti, keskeltä aikaa ja paikkaa jossain tulevaisuudessa.
Norian kerrontaan sisältyvät pohdinnat vedestä, vapaudesta, olemassaolosta avautuvat kokonaiseksi elämänfilosofiseksi asenteeksi, jossa yksilön ja yhteisön, nykyhetken ja ikuisuuden suhteet ajatellaan uusiksi.
Vaikka romaani on kerrottu esikoisteoksille ominaisesti minä-muodossa, ei Teemestarin kirjassa ole minäkeskeisyyttä, vaan päinvastoin yhteisöllisyys korostuu. Kirjoitus on kielellisesti kauniisti soljuvaa ja romaanissa ajatellaan syvästi. Teemestarin kirja onkin kokonaisuudessaan todella upea esikoisromaani.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. Teos 2012. 258 s.
