Nuoruus on potku vatsaan – Finlandia-palkinto heltisi runollisella ja ruumiillisella kirjalla

Missä kulkee raja nuorten ja aikuisten kirjallisuuden välillä? Kirjailija-käsikirjoittaja Juuli Niemi (s.1981) on viime vuosina löytänyt itsensä entistä useammin kyseenalaistamasta ulkoa päin annettuja määritelmiä.

Hänen mielestään lasten- ja nuoretenkirjallisuus on lajina yhtä kunnianhimoista ja yhtä arvokasta kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus.

Niemen nuortenromaani Et kävele yksin (wsoy) voitti 30 000 euron arvoisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Teosta kehutaan kunnianhimoiseksi romaaniksi, joka saa aikuisenkin muistamaan, minkälaista oli olla nuori.

– Kirjoittaessani johtotähtenä oli, että aikuiset saattavat aliarvioida 15-vuotiaan kokemusta. Kuitenkin se, mitä tapahtuu 15-vuotiaana, saattaa määrittää ihmisen koko loppuelämää, Niemi sanoo.

Kahden nuoren ensirakkautta sekä kaikkinaista aikuistumisen riemua ja rytinää käsittelevä Et kävele yksin on Juuli Niemen ensimmäinen romaani. Aiemmin hän on kirjoittanut neljä runokokoelmaa sekä novelleja.

Jälkeenpäin tekijä itsekin havaitsi, että nuortenkirja oli loogista jatkoa aiemmille töille. Myös runoteoksissaan hän on käsittellyt muun muassa tyttövuosia, perhettä ja sisaruutta.

Elokuvakäsikirjoittajanakin hän on liikkunut nuorten aikuisten maailmassa. Hän on käsikirjoittanut sisarensa Inari Niemen ohjaaman elokuvan Kesäkaverit (2014) ja isänsä Raimo O. Niemen Roskisprinssin (2011).

– Romaania tehdessä kaikki keinot kirjoittajan työkalupakista olivat käytössä, hän sanoo.

Esimerkiksi kappaleiden alun prologeissa on runollisia keinoja. Juonenkuljetuksessa käsikirjoittajan taidot olivat tarpeen.

Esiraati kiitti teosta runollisesta kielestä, joka vie sisälle nuorten mielenliikkeisiin. Miten sinne pääsee?

Juuli Niemi sanoo lähteneensä muistelemaan, miltä kehossa tuntui, kun oli nuori. Tällaisten kehomuistojen kääntäminen kielellisiksi ilmauksiksi oli yksi hänen kirjoitusmetodeistaan. Tärkeän henkilön katse on potku vatsanpohjaan. Äidin moitteet polttavat kuin kiehuvaa vettä roiskuisi käsille. Hörppy kuohuviiniä tuntuu lämpöaaltona vatsanseudulla ja ampaisee ylös kuplina.

– Ehkä kirjoittaminen siksi (muistelemisen takia) veikin niin kauan aikaa, hän sanoo.

Romaani kypsyi kuusi vuotta. Siinä sivussa ilmestyi runokokoelma Tuhat tytärtä (2015). Niemi on myös puolitoistavuotiaan lapsen äiti.

Juuri nyt kirjailija huokaisee eikä osaa sanoa, mitä työpöydältä tulee seuraavaksi. Hän kuitenkin toivoo, että myös proosan kirjoittaminen jatkuu.