Minna Rytisalo: Lempi.
Gummerus. 234 s.
Kuusamossa asuvan Minna Rytisalon Lempi on omaperäinen ja onnistunut esikoisromaani. Juoni on ovela, joten koetan olla paljastamatta liikaa.
Kirjan rakenne on näennäisen helppo: kolme kertojaa kertoo kolme tarinaa samasta naisesta, Lempistä. Mutta kiinnostavaa on, kuinka Lempi jää kaiken jälkeen hämäräksi, kun taas kolme kertojaa ja heidän koskettavat kokemuksensa Lapin sodan aikaan jäävät mieleen.
Kauppiaantyttö Lempi on nuori nainen, johon parikymppinen Viljami rakastuu tulisesti. Hän vie nuoren vaimonsa Lapin syrjäkylille maatalon emännäksi vaikka pelkää, ettei se riitä ylioppilaaksi opiskelleelle neidille. Mutta sitten Viljamin on lähdettävä rintamalle, ja Lempi jää kahden piikatyttö Ellin kanssa.
Viljami kertoo tarinaa tragedian jälkeen, sodan loputtua, kun Lempi on karannut saksalaisten mukaan tai kuollut, jättäen vastasyntyneen vauvan jälkeensä. Hänen silmissään Lempi on täydellisen ihana nainen, eikä hän usko koskaan selviävänsä menetyksestä.
Romaanin alku on siis hyvin romanttinen ja liikuttava, ja Lempi nähdään utuisen onnen harson läpi. Seuraava kertoja Elli näyttää meille hyvin erilaisen kuvan taitamattomasta ja laiskasta emännästä, joka on ilkeä ja halpamainen piikatyttöä kohtaan. Romaanin kerronnan rytmiin tulee vauhtia ja kipakkuutta. Joutuisa kansannainen ei sanojaan säästele, mutta hänen kovuutensa alla on paljon loukattua ylpeyttä ja kova kohtalo.
Kolmas kertoja Sisko on todella Lempin sisko, jonka tarinan myötä pääsemme nykyaikaan saakka. Hän tasapainottaa kaksijakoista kuvaa Lempistä jo siksi, ettei ole kaksikymppinen kertoja. Hänen äänensä on harkitseva ja osaansa tyytynyt.
Sisko löysi saksalaisen poikaystävän Maxin, kun saksalaiset vielä olivat aseveljiä. Kun sopimukset muuttuivat ja veljistä tuli vihollisia, Siskon ja Maxin piti paeta maasta. Siskon tarinassa Lempi on toki mukana kaiken aikaa, mutta hän nousee itse yhtä vahvaksi persoonaksi Lempin rinnalle. Siskon oma tarina nousee vaihtoehtoiseksi Lempin tarinalle. Lempille olisi voinut käydä samoin ilman Viljamia.
Saksalaisten sotilaiden morsiamia suomalainen kirjallisuus ei ole paljoa käsitellyt ja aihe on hyvin kiinnostava, ainakin Rytisalon osaavissa käsissä. Hän ei koeta kertoa kaikkea, vaan vain yhden naisen kokemuksen.
Lempiltä jää jälkeen vastasyntynyt vauva ja ottopoika. Näiden lasten myötä äitiys, sen tuomat pelot ja onnen hetket sodan aikana nousevat tärkeäksi teemaksi. Rytisalo vahvistaa teemaa vähitellen paljastamalla, että jokainen kertoja on kasvanut nuoruutensa ilman omaa äitiä. Äiti olisi voinut opastaa ja ohjata, mutta ennen muuta tarjota lämpöä ja hoivaa nuorille.
Romaanissa on siis arvoitus: Missä Lempi on? Se tuo dramatiikkaa ja jännitystä tarinaan. Henkilöiden välillä on vihan ja rakkauden jännitteitä, ja romaani tarjoaa myös ajankuvaa Lapin sodasta ja sen vaikutuksista nuoriin ihmisiin. Rytisalo kirjoittaa omaäänisesti ja käyttää kieltä persoonallisesti ja puheen rytmiä mukaillen. Romaanin kokonaisuus on hieno paketti, jossa kaikki on kohdallaan.
Päivi Brink
