Kirja-arvostelut

Varjelua vai vankeutta?

Annika Lutherin kirjoittama Kodittomien kaupunki laittaa pohtimaan maapallon haurautta.
Annika Lutherin kirjoittama Kodittomien kaupunki laittaa pohtimaan maapallon haurautta.

• Annika Luther: Kodittomien kaupunki. Suomennos Asko Sahlberg. Teos & Söderströms 2011. 238 s.

• Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö. Tammi 2011. 261 s.

Nuortenromaaneissa käsitellään nykyään yhä enenevässä määrin maahanmuuttajien sopeutumisvaikeuksia Suomen oloihin. Syitä osataan hakea monipuolisesti, eikä yksinomaan suomalaisista. Joskus maahanmuuttajan oma kulttuuritausta onkin se suurin este.

Marja-Leena Tiainen on perehtynyt asiaan jo kymmenisen vuotta. Joensuun rasismista ja pakolaisena Suomeen saapuneesta Alex-pojasta kokonaisen sarjan kirjoittanut Tiainen avaa uusimmassa nuortenromaanissaan Kahden maailman tyttö häpeäväkivallan käsitettä, jota nimitetään myös hiukkasen harhaanjohtavasti kunniaväkivallaksi. Puolustuskyvyttömien tyttöjen tappamisessa ei ole mitään kunniakasta.

Kahden maailman tyttö on taitavasti rakennettu romaani kurdityttö Tarasta, joka pakenee Ruuhelan turvakotiin isäänsä, veljeään ja itse asiassa kaikkien kurdimiesten kostoa niskoittelustaan suvun perinteitä vastaan. Valittavana on kuolema tai suvun turva, sillä isälleen häpeää tuottava tytär on vanhoja traditioita vaalivassa perheessä tapettava.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nuori nainen laitetaan mahdottoman valinnan eteen uudessa kotimaassaan. Suomalaisena minua ahdistaa taas kerran huomata, että varjelun ja vankina pitämisen raja onkin maantieteellinen eikä yleismaailmallinen totuus. Suomessa häpeäväkivalta on sentään laitonta ja siihen yritetään puuttua, mutta miten on tyttöjen laita esimerkiksi Turkissa ja Syyriassa, jonne Tarakin yritetään lähettää naitettavaksi?

Onneksi synkkä aihe saa niin valoisan lopun, kuin totuuden rajoissa on mahdollista.

Kulttuurit törmäävät
tulevaisuudessa

Annika Lutherin Kodittomien kaupungissa ei sen sijaan valoisilla lopuilla leikitellä. Luonnonkatastrofin jälkeen mikään ei muutu uudestaan hyväksi, ja siihen pitää ihmisten sopeutua. Nykyinen maailmanjärjestys on nimittäin Lutherin dystopiassa jo kertaalleen päättynyt, kun sulanut mannerjäätikkö on hukuttanut alleen puolet maapallon mantereista ja romahduttanut kaikki vallitsevat yhteiskuntajärjestelmät. Eletään vuotta 2050, ja Suomen pääkaupunki on siirretty veden valtaamasta Helsingistä Jyväskylään, jossa kansalaiset viettävät turvallista puolielämää Jyvä-Silmän vahtiessa asukkaita.

Tiaisen romaanissa isä vahtii Taraa kuin vankia, mutta Luther haastaa kaikkia kokeilemaan, miltä tavallisista suomalaisista tuntuisi elämän täyskontrolli ja matkustuskielto. Lilja-tytölle se ei ainakaan sovi, ja hän karkaa kotoaan vaarallisen vapaaseen Helsinkiin.

Kodittomien kaupungin hienous piilee erilaisten maailmojen kuvauksessa ja dystopian toteutumismahdollisuudessa. Jäljelle jääneiden suomalaisyhdyskuntien sulkeutuneisuus ja turruttautuminen tylsään mutta turvalliseen elämään vertautuu kansainväliseksi pakopaikaksi muuttuneen Helsingin vaaroihin. Vapauskaan ei ole enää sitä, miltä näyttää, mutta kunnon ihmisiä löytyy sentään molemmista leireistä.

Luther näyttää myös mainiosti, miten viha ja ennakkoluulot hiertävät kauan ihmissuhteita eikä ystävystyminen tapahdu hetkessä. Vaikka Liljan karkurielämä on paikoin pitkäpiimäistä luettavaa, eivät tytön sopeutumisharjoitukset intialaisperheen tavoille ole yhtään tylsiä.

Kirja laittaa vakavasti pohtimaan maapallon haurautta ja sitä, millaisia pakolaisia meistä suomalaisista oikein tulisi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy