”Hyyvää joulua, hyyvää joulua! Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkein ylitse käy!” Suurtorilla kansa oli kerääntynyt lavan reunoille katsomaan, kun Elias Hellmanin seurue esitti tiernapoikia. He olivat jo nähneet Runebergin ryhmän esityksen, ja pelkäsivät nyt kyllästyvänsä.
”Kuningas Herootes olen minä!” julisti Elias. ”Hoo, miksi sinä olet noin musta?”
Murjaanien kuningas oli koko ajan ollut selin yleisöön. ”Hoo, jos minä olen musta, olen minä kaikilta tunnettu.” Kuningas lauloi kauniilla baritonilla ja kääntyi paljastaen kasvonsa. ”Hoo, jos minä olen musta, olen minä hyviltä kaivattu...”
Yleisössä seisovat Hellmanska, Pirjo Vass, pormestari Sacklén ja monet muut hämmästyivät ja ilahtuivat sitten valtaviin aplodeihin.
”...yksi herra ja kuningas muriaanein maasta!”
Murjaanien kuningasta esitti Brinkkalan talon hovimestari Neekeri-Pepe, kenties koko suuriruhtinaskunnan ainoa tumma mies.
Runeberg kirosi Eliasta katkerana muun yleisön hurratessa. Kaikki olivat niin ällikällä lyötyjä, ettei edes Juuttaan epävireinen laulu haitannut. Maria Vass onnistui tulisesta luonteestaan ja punaisista hiuksistaan huolimatta hurmaamaan kaikki enkelinä. Puumiekoilla käydyt taistelut olivat mahtavia, ja kun Juuttaan esittämä Nihti palasi tappamasta esikoispoikia, hänen miekastaan valuva inha teatteriveri värjäsi lumen punaiseksi.
Yleisössä ainoastaan Eliaan sisaren Lisbethin mielenkiinto harhautui. ”Kuka tuo vieressänne seisova valkopartainen ukko on?” hän kysyi pitkältä upseerilta. ”Hän näyttää melkein keisari Aleksanterilta.”
”Olen vannonut, etten kerro”, Josif Steiner sanoi. ”Mutta en voi valehdella teille.”
”Minä luulin, että keisari on kuollut”, Lisbeth sanoi.
”Älkää kertoko kenellekään”, Steiner sanoi.
”Minä lupaan”, sanoi Lisbeth vakavana.
Esitys päättyi ja pormestari Sacklén oli niin ilahtunut, että unohti kokonaan aikeensa kieltää tiernapojat. Hän julisti Elias Hellmanin seurueen kiistattomaksi voittajaksi ja lupasi rahoittaa Eliaan runonkeruumatkan.
Runeberg tuli nöyränä poikana kättelemään Eliasta. ”Hyvää matkaa Karjalaan, Elias. Toivottavasti sinulla on paljon lämpimiä vaatteita”, hän sanoi ja hymyili yleisölle muka nöyränä. Elias nielaisi pelokkaasti. Kansa hurrasi.
Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.
