Joulukalenteri, osa 19: Epäsäätyinen

Elias meni Brinkkalan talolle puhumaan Pepelle suoraan.
Elias meni Brinkkalan talolle puhumaan Pepelle suoraan.

Kun Turun Akatemian joululoma oli alkanut, suuntasi Elias Brinkkalan taloon puhumaan talon hovimestarin Neekeri-Pepen kanssa. ”Ylioppilas Hellman, valitettavasti maaherra odottaa vieraita”, Pepe sanoi Eliaalle tämän noustua portaat. Pepellä oli vanhanaikaiset vaatteet polvihousuineen, liiveineen, röyhelöpaitoineen ja sinisine frakkeineen. Hänen mustat kiharansa oli sidottu niskalle suurella valkealla rusetilla.

”Tulinkin puhumaan teille, parahin hovimestari”, Elias sanoi. ”Olen kuullut eli siis tietooni on saatettu, että te, mikäli sallitte, tai näin ainakin kerrotaan, olisitte kiinnostunut sukulaisuudestani.”

”Tietonne pitävät paikkansa”, sanoi Pepe seisoen koko ajan ryhdikkäästi valkoisiksi hansikoidut kädet sivuilla.

”No niin”, Elias yskäisi vaivautuneena. ”Käsittääkseni te ette varsinaisesti ole säätyläinen.” Häntä alkoi jo ärsyttää tämä säädytön ulkomaalainen. Onneksi kukaan ei tiennyt, että Lisbeth oli pitänyt Pepeä kädestä! Samassa hän kuuli portaikosta takaansa ääniä.

”Ei kai ole sopivaa, että teinit joulun tienoissa kiertelevät tähti mukanaan ja apinoivat Kristuksen syntymää ja muita pyhiä asioita!”

Kaksi hienoa herraa saapuivat eteissaliin. Pepe kumarsi heille syvään ja Eliaskin pokkasi kohteliaasti.

”Herrat arkkipiispa ja pormestari, maaherra odottaa jo”, Pepe sanoi.

”Kiitos, Pepe”, vastasi pormestari Sacklén. ”Jakob hyvä, mutta kansalaiset rakastavat noita esityksiä.”

”Ennen kaikkea he rakastavat Kristusta, niin kuin tämä Elias Hellman tässä”, arkkipiispa sanoi. ”Hän hyökkäsi Ruuneperin kimppuun tämän laulaessa rienalaulujaan.”

”Ylioppilas Hellmanhan aikoo itsekin esittämää tähtipoikia.”

Arkkipiispa katsoi Eliasta pettyneenä. ”En olisi sinusta uskonut, Elias Hellman.”

Elias katsoi nolona talvisaappaitaan. Ylimykset jatkoivat matkaa vihreään saliin.

”Minä teen päätökseni aatonaaton esitysten jälkeen”, sanoi pormestari. ”Niin kaikki ovat tyytyväisiä.”

Pepe tunsi saaneensa yliotteen tilanteesta.

”No niin, ylioppilas Hellman. Sallikaa tämän epäsäätyisen mulattineekerin ohjata teidät ulos. Uskon, että Jumala on tarkoittanut Lisbethin ja minun jonain päivänä kihlautuvan. Hänen tahdolleen ette tekään voi mitään.”

Sehän nähdään, ajatteli Elias kävellessään ulos.

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.