Joulukalenteri, osa 17: Tiernapiika

Elias tuli aamuvarhaisella kotiin.
Elias tuli aamuvarhaisella kotiin.

Aamu sarasti, kun Elias tuli Hellmanin taloon täynnä intoa. ”Juutas! Sinä saat roolin minun esityksestäni. Samoin vaimosi.”

Juutas tuli partaansa mumisten ja kumarrellen Eliaan luokse. ”Mut Elias-herra, ekte sanonu et vaa hienot ihmise pysty esiintymää tähtipoikan?”

”Jokaisessa ihmisessä piilee suuruuden siemen! No niin, sitten vielä yksi esiintyjä. Hanki sinä valkoiset paidat kaikille ja jotkut puukalikat miekoiksi. Me teemme niin hienon tiernapoikaesityksen, että siitä puhutaan vielä satojen vuosien päästä!”

Elias muisti äitinsä palkanneen piiaksi Karva-Pirjon tyttären ja lähti etsimään tätä. Navetassa päreen valossa Elias näkikin jonkun kykkivän ruokkimassa lehmiä.

”Onko hän se meidän uusi piikamme?” kysyi Elias.

”Jaa mää vai?” vastasi nuoren naisen ääni. ”Emmää Ameriikan keisarinnaka ol.”

”Mainiota”, sanoi Elias. ”Hän saa erikoistehtävän. Lypsyn jälkeen hän tulee taloon ja laittaa vaatteen päälleen. Hänestä tulee tiernapoika.”

”Mite tee munst pojan teette?”

”Hän voi olla vaikka tiernapiika, kunhan tulee.”

Elias lähti ja Maria jäi ihmetelemään uuden isäntäperheensä nuorta herraa. Piika antoi naudoille loput rehut ja asteli sitten taloon. Maria puki Juuttaan antaman puhtaan valkoisen mekon päälleen ja sitoi punaisen essunsa siihen vyöksi.

”Elias-herra käski sun tuada nää kyntlät kans”, sanoi Juutas ja osoitti pöydän päällä olevaa palavien kynttilöiden paljoutta.

”Mites mää noi kaik muka saan?” kysyi Maria.

”Emmää tiä”, sanoi Juutas, jolla oli kädet täynnä miekoiksi veistettyjä lautoja ja muuta rekvisiittaa.

Juutas meni Eliaan luokse salin puolelle viemään tavaroita. Siellä oli Juuttaan vaimo Kaarina jo lankkaamassa naamaansa ja Elias-herra taittelemassa itselleen kruunua kartongista. Juutas jakoi heille miekat.

Sitten pimeään saliin käveli hiljaa kaunis valkeaan verhoutunut nainen. Hän kantoi molemmissa käsissään kynttilöitä ja oli lisäksi taiteillut päähänsä kynttiläkruunun, joka valaisi häntä kuin enkelin sädekehä.

Elias tuijotti tulijaa lumoutuneena.

”Mitä... tuota... kuka te olette?” sai hän lopulta mumistua.

”Mää ole Maria Vass, Elias-herra”, sanoi Maria ja niiasi. ”Teijäm piika.”

Elias ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista.

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.