Joulukalenteri, osa 12: Saunassa

Siellä kuului pelottavaa hakkausta, laulua ja sihinää.
Siellä kuului pelottavaa hakkausta, laulua ja sihinää.

Luutnantti Josif Steiner oli matkannut salaperäisen veli Fjodorin kanssa pohjoiseen Petroskoihin asti. Veli Fjodorin leukaan oli hiljalleen kasvanut harmaa parransänki ja hän oli alkanut muistuttaa oikeaa munkkia. Itsestään mies ei suostunut puhumaan mitään, eikä kommentoinut myöskään heidän edelleen kiirineitä huhuja viikontakaisista tapahtumista Taganrogissa. Steiner oli kuitenkin lähes varma siitä, kuka tuo munkki oli.

”Osaatteko hiihtää?” kysyi veli Fjodor heidän tarpoessaan Karjalan lumisen maaseudun halki.

”Meilläpäin on harvoin lunta.”

”Niin arvelinkin”, munkki hymyili. ”Ostetaan jostain hevonen ja reki.”

Monta päivää he kuitenkin kävelivät lumessa, kunnes olivat keskellä korpea kaukana asutuksesta. Sitten eräänä kuulaana alkutalven päivänä veli Fjodor osoitti taivaanrantaa. ”Katso Josif!”

”Savua?”

”Sauna lämpiää. Mennään sinne.”

Matka oli pitkä ja hidas. Perille päästyään Steinerin univormu oli märkä ja hän hytisi kylmissään vaikkei valittanutkaan. Saunan tuvalta kuului kanteleensoittoa ja karkeaäänistä laulua. Steiner ei ollut ennen kuullut suomea laulettavan, eikä ymmärtänyt sanoja, mutta poljento, toisto ja surumielinen sävelmä iskivät häntä suoraan sydämeen. Hänen silmänsä olivat niin jäätyneen hien sumentamat, että pitkäpartainen ja pitkätukkainen laulaja ei näkynyt kunnolla. Nahkoihin ja turkiksiin pukeutunut karjalaisukko.

”A hevosii miul ei uo”, mies sanoi veli Fjodorille. ”Mut tulkaa saunaa, ni huastellaa.”

Veli Fjodor välitti kutsun Josif Steinerille, joka kieltäytyi jyrkästi tästä pelottavasta kutsusta. Hän väitti, että ei ollut kylmissään.

Veli Fjodor ja karjalaismies riisuutuivat ja menivät saunaan. Siellä kuului pelottavaa hakkausta, laulua ja sihinää. Välillä miehet tulivat ulos kierittelemään hangessa ja menivät takaisin sisään. Lopulta punaiseksi paahtunut ja humalaan juotettu Fjodor kuivasi itsensä ja pukeutui jälleen mustaan kauhtanaansa.

”Tämä Väinö lupasi myydä meille kulkupelin”, hän sanoi Steinerille.

”Hienoa”, sanoi Steiner.

Matka jatkui Karjalasta kohti Turkua porojen vetämässä reessä. Kulkuset soivat hilpeästi talvisessa metsässä. Ennen nukahtamistaan lämpöisten turkisten alle Steiner luuli näkevänsä etummaisen poron kuonon hohtavan oudosti.

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.