Joulukalenteri, osa 11: Neekeri-Pepe

"Juutas, sinä typerä mulli." huokaisi Elias opettajamaiseen sävyyn.
"Juutas, sinä typerä mulli." huokaisi Elias opettajamaiseen sävyyn.

Juutas-renki lankkasi Elias-herran kenkiä Eliaan istuessa masentuneena tuolillaan.

”Ekte ol viäkä löytäny kettä siihe teijän kuaroo?”

”Juutas, sinä typerä mulli”, huokaisi Elias opettajamaiseen sävyyn. ”Tiernapoika-seurue ei ole kuoro vaan kunniakas kristillinen näyttelijäseurue.”

”Kyl mää tiän, see on se mis on ne miakat simmottis ristis ja sit siit kävelee ain läpi joku ku laulaa.”

”Se on kertomus Vapahtajamme syntymästä!”

”Mikä on Kulu-keeppi?”

”Mitä?”

”No ek siin laulet Tähtisest ja sen kulu-keepist?”

”Ei se mitään Tähtistä tarkoita! Se on että Tähti - se - kulukeepi.”

”Eik sit voi sano vaanet Täht kulkke?”

”Voi sinua sivistymätöntä tomppelia”, Elias sanoi lämpimästi ja hymyili yksinkertaiselle palvelijalleen.

”Mikä see knihti o?” renki kysyi ja levitti Eliaan kengälle lisää lankkia.

”Knihti on Herodeen uskollinen renki ja sotilas”, sanoi Elias. ”Hänen esittämiseensä tarvitaan erityistä herkkyyttä ja ihmissielun tuntemista.”

”Teijä kengä o valmit”, Juutas sanoi.

”Eliaas!” kiekui Hellmanska vierassalin puolella.

Hellmanin krouvin asiakkaat joivat lämmitettyä viiniä ja glögiä ja söivät piparkakkuja sekä puuroa. Rouva Hellman näytti punaisen värinsä perusteella kiehuvan pian ylitse.

”Onko kaikki hyvin, äiti?”

”Oletko tietoinen”, huusi Hellmanska ja hiljensi sitten ääntään, etteivät asiakkaat kuulisi, ”oletko tietoinen, että siskosi Lispetti on rakastunut Brinkkalan talon hovimestariin?”

”Neekeri-Pepeen? Ei kai sentään!”

”Kyllä vain sentään”, sanoi Hellmanska ja kohotti glögikannua kuin valmiina iskemään sillä poikaansa. ”Ja hän sanoo, että sinä olet antanut hänelle luvan!”

”Minäkö?” sanoi Elias peloissaan ja syyllisenä. ”En varmasti ole! Tai en ainakaan tarkoituksella. Tai niin, no, siis en olisi antanut, jos olisin tiennyt, kenestä on kyse!”

”Miten sinä voit antaa hänelle luvan heilastella jonkun kanssa, jos et kysy, kuka se on?”

”Kysyin minä, onko se Ruuneperi.”

”Olisikin Ruuneperi”, Hellmanska puuskahti. ”Sinä saat nyt luvan estää Lispetin ja tämän Pepen tapailun.”

”Minä?!”

”Mikä häpeä tämä onkaan! Hänet on vasta esitelty seurapiireihin”, sanoi Hellmanska täynnä itsesääliä.

Äitiä ei auttanut vastustaa. ”Minä teen parhaani”, Elias vastasi.

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.