Joulukalenteri, osa 10: Johan

Mikä mitätön päivä tämä joulukuun kuudes, hän ajatteli.
Mikä mitätön päivä tämä joulukuun kuudes, hän ajatteli.

Elias Hellman oli kysynyt jokaista keksimäänsä ylioppilasta, katedraalikoululaista, ja nuorta porvaria, mutta kukaan ei ollut suostunut mukaan hänen Tiernapoika-ryhmäänsä. Mikä mitätön päivä tämä joulukuun kuudes, tämä Nikolain-päivä, hän ajatteli katsellessaan Ryssänmäen köyhien puuhökkeleiden keskeltä kaupungin savuavia piippuja. Taivaalta satoi loskaa, joka imeytyi hänen takkinsa lävitse ja tunkeutui liiviin jääkylmänä vetenä.

Jumalan sallimuksen johdattamana hän näki vielä yhden ylioppilaan. Tämä oli kyllä Runebergin roikassa, mutta yrittänyttä ei laitettu.

”Hyvää iltapäivää, Johan”, sanoi Elias.

”Mitä? Kas, hyvää päivää, Elias”, vastasi Johan Vilhelm Snellman täydellisellä ruotsillaan.

”Mikä tuo sinut tänne kaupungin laitamille?”

”Vihanpuuska”, Snellman vastasi. ”Kävely auttaa minua joskus rauhoittumaan.”

”Mikä sieluasi tällä kertaa raastaa?”

”Miksi meidän suomalaisten on maksettava veroa Venäjän keisarille?” kysyi Snellman kiivaasti. ”Eikö meidän verojemme tulisi mennä kansakuntamme ylöspitoon ja niihin hyviin töihin, joita me valitsemme tehdä?”

Elias veti rintataskustaan hopeisen ruplan ja näytti siihen lyötyä Aleksanteri I:n kuvaa Snellmanille. ”Sanotaanhan Raamatussakin, että anna keisarille, mikä keisarin on.”

Snellman hymähti Eliaan halvalle retoriikalle. ”Tulla logiikalla minä en saisi esittää mielipiteitäni suomalaisten maksamien verojen käytöstä ennen kuin minun oma naamani olisi rahassa.”

”Kenties sekin päivä vielä koittaa”, Elias imarteli. ”Kuulin muuten, että Ruuneperi on ottanut sen hienostelevan Cygnaeuksen tähtiporukkaansa. Oletko miettinyt, että liittyisit johonkin tasokkaampaan seurueeseen?”

”Et kai vihjannut, että loikkaisin toiseen Tiernapoika-ryhmään? Minä, joka pidän oikeutta ja uskollisuutta korkeimpina johtotähtinäni!”

”Siis eehen”, Elias kiirehti väittämään. ”Mutta jos olisin vihjannut, niin mitä olisit vastannut?”

”Olen pahoillani, Elias. Yritä keksiä jotain itsenäistä.”

”No niin varmaan”, sanoi Elias. Helppohan Snellmanin oli sanoa, kun oli jo mukana Runebergin ryhmässä. ”God dag.”

”God dag, Elias Hellman.”

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.