Kulttuuri

Joulukalenteri, osa 5: Taganrog

Munkit ohjasivat nuoren aliupseerin sakastiin.
Munkit ohjasivat nuoren aliupseerin sakastiin.

Suomessa oli joulukuun ensimmäinen, mutta Taganrogin kaupungissa kalenteri näytti vielä marraskuun yhdeksättätoista. Satamakaupunki sijaitsi Lounais-Venäjällä lähellä Donin alajuoksua.

Kaupungin varuskunnasta oli käsketty valita joku luotettava, perheetön sotilas, joka ei kuulunut äitikirkon helmaan. Junkkeri Josif Steiner astui illan hämärtyessä kreikkalaisen kirkon kaariovista sisään. Munkit eivät puhuneet juuri mitään vaan ohjasivat nuoren aliupseerin sakastiin. Siellä joku munkki veti juuri mustaa kauhtanaa ylleen.

Sakastissa vastassa oli keisarin kasakkasaattueen päällikkö Melehov, tuuheaviiksinen mies, jonka kaljulla päälaella komeili kasakkojen tapaan outo hiustöyhtö. ”Junkkeri Steiner!”

”Herra kenraali!”

”Teidän tehtävänne on saattaa tämä kerjäläismunkki Suomen suuriruhtinaskuntaan, palvella häntä kaikin tavoin ja suojella häntä vaikka hengellänne.”

”Selvä on, herra komendantti.”

”Onko kysyttävää?”

”Kuka hän on?”

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Munkki veti mustan hatun päähänsä ja kääntyi katsomaan Josif Steineriin.

”Mutta... Mutta tuohan on...” änkytti junkkeri.

”Ei suinkaan”, komendantti sanoi. ”Tämä on veli Fjodor, aivan tavallinen munkki.”

”Vai niin”, Steiner sanoi. ”Suojelen siis tätä aivan tavallista munkkia hengelläni.”

”Juuri niin.”

”Selvä on, herra kenraali.”

”Hyvä, junkkeri Steiner. Annan teille samalla kenttäylennyksen. Tästä eteenpäin olette luutnantti Steiner.”

”Selvä on, herra kenraali.”

Kerjäläismunkki katsoi edelleen Josif Steineria. Veli Fjodorilla oli surumielinen katse ja sileäksi ajeltu leuka, eikä hän juuri muistuttanut munkkia.

”Oletteko katolinen?” kysyi munkki luutnantti Steinerilta.

”En ole, veli Fjodor”, Josif Steiner vastasi. ”Olen juutalainen.”

”Se kelpaa”, sanoi munkki. ”Nyt meidän on lähdettävä.”

”Munkit näyttävät teille reitin”, sanoi kenraali.

”Mihin me olemme menossa?” kysyi luutnantti Steiner munkilta heidän päästyään kauemmas kenraalilta.

”Turkuun.”

”Eikö se ole kovin kaukana?”

Munkki mietti hetken ja vastasi sitten: ”Ei sinne matka silloin kovin kauan kestä, Turku jos jokaiselta löytyy sydämestä!”

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.