Kulttuuri

Joulukalenteri, osa 1: Arventsunnunta

Elias oli matkustanut monta päivää ja yötä suorittamassa salaista tehtäväänsä.
Elias oli matkustanut monta päivää ja yötä suorittamassa salaista tehtäväänsä.

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun Elias Hellman hyppäsi lautturin kyytiin Aurajoen suistolla. Elias oli matkustanut pitkään suorittamassa salaista tehtäväänsä ja oli viimein palaamassa kotiinsa lepäämään.

”Se o arventsunnunta tännä”, lautturi sanoi. ”Saak kyssy, mikää mies te ootte?”

”Aivan tavallinen lääketieteen ylioppilas vain. Kävin Nauvon hospitaalissa.”

”Enkai mää teilt mittä tauti saa?” kysyi ruma ukko vetäen punaista pipoa pois silmiltään.

”Älkää peljätkö”, hymähti Elias, käsissään iilimatojen täyttämä lasipurkki. Hän katsoi synnyinkaupunkinsa lähestyviä muureja ja ilo palasi hänen sydämeensä. Suomen suurin ja kaunein kaupunki oli jälleen hänen.

”Kui tee tämmöttis yäl liikutte?” förin ukko kysyi.

”Omista syistäni”, Elias vastasi.

”Ahaa, eik nee ol mittän virallissi syit?”

”Eivät virallisia, mutta todellisia”, Elias vatsasi vältellen. Hän ei voinut paljastaa, että oli käynyt Seilissä hoitamassa keisarin kieltämän vapaamuurariloosin suurmestaria. Hän oli päässyt pakoon kasakoita, spitaalisia ja metsän petoja, tuskinpa tämä förin ukko häntä uhkaisi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkonkellojen kutsuessa jumalanpalvelukseen saavuttiin Pennisillan lähelle. Lautturi sylkäisi jokeen. ”Mitä nee tommossi rakenta? Jos tääl olis lisä siltoi, ni kaik förie ukot olis työttömii!”

Elias maksoi lautturille ja juoksi suoraan Tuomiokirkkoon.

”Elias, missä rääsyissä sinä tulet kirkkoon?” kivahti hänen äitinsä. ”Ja mitä sinulla on mukanasi?”

”Iilimatoja”, Elias vastasi.

Hoosiannaa Daavidin poika, lauloi kirkkokuoro komeasti.

”Saatana koettelee teitä ja houkuttelee pakanallisiin tapoihin”, saarnasi arkkipiispa Tengström. ”Yksi katalimmista on tapa tuoda kuusipuita sisään! Jotkut ripustavat niihin omenoitakin, kuin toisivat Hyvän ja pahan tiedon puun Paratiisista kotiinsa! Mutta eihän se sovi, että kesä tulisi talven keskelle! Kas, kun ei laiteta pesää myös pikkulinnuille!” Arkkipiispan ääni tihkui ivaa. ”Ihan tässä vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu!”

Kirkonmenojen jälkeen Elias kävi palauttamassa madot apteekkari Julinille ja lähti etsimään ylioppilas Runebergiä, joka oli kutsunut hänet mukaan jouluiseen suunnitelmaansa. Vuoden 1825 adventtiajasta tulisi ikimuistoinen!

Teksti: Mike Pohjola. Näyttelijä: Lauri Kukkonen. Kuvaaja: Mikael Rydenfelt. Toimittajat: Katariina Norontaus ja Tuomo Karhu.